Tämän bloggauksen tuotoksilla en niitä mainetta enkä kunniaa, mutta tulkoon kaikki käsin tehty silti julkistettua ja siten arkistoitua.
En ole kokonaan unohtanut barbinvaatteitakaan. Uusimmissa housuissa yritin ottaa huomioon belly button -barbien levenneen lantion. Äidiltä saamani Rose Mohairin jämistä tuli liivi; tarkoituksena oli neuloa muhkea kauluskin, mutta lanka loppui kesken. Käden- ja pääntiet huolittelinkin rapuvirkkauksella. Kaulakorun askartelin pujottamalla kumilankaan hajonneen marakassin sisällä olleita "helmiä", joissa oli valmiiksi reikä; keskus"helmen" olen joskus muinoin saanut yhdeltä ystävistäni, joka inventoi rihkamakoruosastoaan.
Kuopukselle neuloin naapurin lahjoittamasta liukuvärjätystä hahtuvasta huovutetut tumput (28 s ja 5,5 mm puikot). 60 asteen pesussa tumput kutistuivat nippanappa parivuotiaalle sopiviksi. Koska kuopus valitti tumppujen "sattuvan" (oletan villan kutittaneen atooppistyyppistä ihoa), näiden kohtalo on vielä avoin. Ehkäpä askartelenkin näistä kaksi kännykkäpussia leikkaamalla ranteen sisäosan ja peukalon pois. Kärjestä tulisi itse pussi, ranteen ulko-osasta läppä.
Joulun jälkeen surautin kuopukselle pikatonttulakin ensi joulua ajatellen jonkin vanhan käsityölehden kaavalla. Valkoinen on Marlonin joustofroteeta (Ylivieskan Marit ja Muksut -liikkeen palalaarista), punainen polyestermokan sukuista pehmokangasta (sikasäkistä). Kulkusen löysin kätköistäni myöhemmin, se on vieläkin kiinnittämättä.
Koska kolmivuotinen kerhotaipaleemme tuli päätökseen töihin lähtöni myötä, halusin muistaa kerhontätejä omatekoisin kortein. Avoimen päiväkodin tädit (2 kpl) saivat keltakukkaiset kortit, perhekerhon tädit (2 kpl) oranssikukkaiset. Materiaalit ovat tuttua jämä-/kierrätysosastoa, virkkaukset ja napit on kiinnitetty kuumaliimalla.
Elintarvikeväreillä värjäämäni Nallen jämistä (niistä, mitä jäi yli näistä sukista) virkkasin alusen kukkaruukulle. Nurjalle ompelin kosteussuojaksi pyörylän (äitini) vanhasta kerniliinasta. Alunen suojaa bassokaiuttimen pintaa satunnaisilta kasteluvesiroiskeilta. Niin, meillä on pitkästä aikaa viherkasveja, entiset kuivakkokasvit kuolivat kuivuuteen, mutta nyt yritämme naapurin löytämän edullisen pullojukan innoittamina entistä tarmokkaammin pitää hengissä niin tämän yksilön kuin sen seuraksi hankitut pari-kolme muuta vähän veden kasvia.
Lasten trikoopyjamakin on tullut ommeltua koossa 110 cm (sikasäkki- ja lahjoitustrikoista).
Pyjama tosin on aika karmaiseva, housut kasarilökärit ja paidanhihat ompeluongelmien takia tökerön kapeat, joten tämä olisi voinut vaikkapa jäädä arkistoimatta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti