Viimeiset sekalaiset barbienvaatteet

Kaikilla käsityöinnostuksilla on aikansa, myös barbienvaatemanialla. Tällä erää viimeiset pukineet ovat valmistuneet pikkuhiljaa muiden näpertelyjen ohessa.

Vienon Complete in Yellow -kokonaisuus sai innoituksensa keltaisista "vaihtarikorkkareista" ja kirpparilta löytyneestä käsilaukusta. Tutun kotelomekon juju on etukappaleen kukkasifonki, joka on peräisin isosiskoni vanhasta kesähameesta. Muu kangas on Eurokankaan askartelupussista. Asukokonaisuuden täydentää keltaisesta vauvalangasta neulottu lyhythihainen bolero, jonka reunat on rapuvirkattu Novita Chenillellä. Levenevät hihat eivät ehkä olleet paras mahdollinen idea, mutten viitsinyt enää purkaakaan.

Ellulla on uutta vain toppi, johon kokeilin satiinivinonauhahuolittelua. Toppi on verhokankaasta, vinonauha askartelupussista.

Vaaleansinisen lakanakankaisen takin oli tarkoitus mennä Kenin paidaksi, mutta koska Ken ei ole pusakan valmistumisen jälkeen käynyt kylässä, sai Vieno toimia mannekiinina. Housujen opetus oli, että saumurille kannattaa jättää suuremmat saumavarat. Liian piukan vyötärön myötä tajusin, ettei housuihin tarvitsisi erillistä vyötärökaitaletta lainkaan ja tarrakiinnityksenkin voisi laittaa taakse. Ellulla on toimistohame samasta kankaasta.

Naapurin lahjoituksista löytyi sopivia tilkkuja Ellulla olevaan jakkupukuun. Housut valmistuivat ilman vyötärökaitaletta ja takakiinnityksellä, highwater-mitta oli kankaanpalan koon sanelema. Takki on testiversio kaavojen kavennuksesta, jonka tein summamutikassa edelliskuvan takin kaavoihin. Vienon hame on kietaisupaidasta ylijääneestä trikoosta, vyötärö on huoliteltu viimeisellä trikoovinonauhan pätkällä, helmassa on pelkkä saumurin kiertopäärme.

Ruskeasta paneeliverhosta jäi vielä pala barbien toimistohameeseen. Altocumuluksen lahjoittamista langoista tummansininen polyakryyliversio muuttui osittain kahdeksi Kenin villatakiksi, joista toinen kuvassa. Edessä on tarrakiinnitys ja koristeena vanhoja purkunappeja. Vielä kun Ken tulisi kylään (tai vaikka pysyvästi Vienon poikaystäväksi), voisi omasta päästä kehitellyn mallin kokoa sovitella. Housutkin ompelin Keniä varten, ne menivät jo ennen kuvausta sovitukseen Helsinkiin. Pahoin pelkään, että valmiista kaavoista valmistetut housut ovat auttamattoman suuret. Sovituskenin puutteessa en ole viitsinyt ryhtyä säätämään sopivampia kaavoja.