perjantai 29. maaliskuuta 2013

Kun melkein kaikki menee vikaan

Suuren sukkahaasteen maaliskuun haasteena oli neuloa joko perinnemalli tai sukat luksuslangasta. Kulutan itse sukanpohjia rikki siihen tahtiin, että luksuslankojen käyttö villasukissa on sulaa hulluutta, joten tartuin perinnehaasteeseen. Kun mikään valmis malli ei houkutellut enkä sattunut omistamaan edes perusharmaata peruslankaa, josta olisi voinut neuloa perinteiset miesten saapassukat, kaivelin esiin Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia ja päätin soveltaa jotakin kirjoneulemalleista sukkiin.

En ole koskaan neulonut kirjoneuletta fingering-paksuisesta langasta. Tästä lähtökohdasta käsin päätin, että käytän projektiin varastojeni vanhimpiin kuuluvaa lankaa, joka oli osoittautunut virheostokseksi: ruskearaidallista Austermann Stepiä. Kaveriksi nappasin luonnonvalkoisen Novitan Tico Ticon ja malliksi Haaviston kirjan numero 24:n.


Mikä kaikki sitten menikään pieleen? Tarkistin etukäteen lankadominanssiteorian ja päätin valita valkoisen dominoivaksi väriksi. Paha vain, että Tico Tico oli selvästi Stepiä ohuemman oloista ja valkoinen kuvio hukkui hyvästä yrityksestä huolimatta paksumman ja kirjavan pohjavärin sekaan. 2 mm puikko ja 72 silmukkaa passasivat kyllä kirjoneuleen puolesta, mutta kärki ja kantapää olisi pitänyt neuloa 1,5 mm puikolla, nyt ne jäivät selvästi löysän oloisiksi muuhun sukkaan verrattuna.


Mikähän piru minuun meni, kun aloitin sukat kärjestä? En ole kovinkaan montaa kertaa onnistunut tekemään kärjestä aloitetuista sukista oikean kokoisia, tämäkään kerta ei ollut onnekas poikkeus, vaan sukista tuli liian isot. Sitä paitsi kiilalisäysten suunnittelu on harvinaisen ärsyttävää ja kantalapun reunoista tuli epäsiistit. Langassa oli solmu, joten ensimmäisen sukan varresta jäi puuttumaan leveämpi tummanruskea raita. Toisaalta  raidoitus osui vasemman ja oikean sukan suhteen juuri typerästi muutaman kerroksen verran vinksalleen niin, että se näyttää vain ja ainoastaan amatöörimäiseltä. Yleisvaikutelma tuo mieleen lähinnä vaarin kalsarit. Koko homman kruunasi epäsiistiksi jäänyt päättely, mutta sitä en jäänyt enää ihmettelemään.

Vaan ei pelkkää huonoa ilman jotain hyvääkin: valittu kirjoneulemalli oli oivallinen tekniikan harjoittelemisen kannalta, sillä pisin lankajuoksu oli vain viiden silmukan mittainen. Kuvio oli nopeasti ulkoa opittu, joten saatoin keskittyä pelkkään neulomistekniikan hiomiseen. Jälki ei ole ehkä siisteintä mahdollista, mutta nopeutta tuli rutkasti lisää. Kipinä kirjoneuleen tekemiseen roihahti niin, että minun on ihan pakko saada itsellenikin kirjoneulesukat - nämä harjoitussukat kun päätynevät hyväntekeväisyyteen.

10 kommenttia:

  1. Ymmärrän kyllä, että sinun silmääsi kärki käy, mutta en olisi oikeasti edes huomannut sitä ennen kuin siitä luin. Tosi hieno kuvio kuitenkin ja vaikka et tykkää stepin väristä, on se mielestäni kaunis! Upeasti käyvät yhteen valkoinen ja kirjava.

    VastaaPoista
  2. Oi! Minusta nämä ovat aivan ihanat! :) Kirjoneulekärpänen puraisi minuakin alkuvuodesta, nyt haaveilen koko ajan uusista kirjoneuleprojekteista!

    VastaaPoista
  3. Ei nuo nyt niin kovin pilaantuneilta näytä. Hienot sukat minusta! :)

    VastaaPoista
  4. Minuun juuri nuo värit uppoavat - hienot ovat! Ymmärrän kyllä pointtisi, on äärimmäisen raivostuttavaa edes katsella jotain neuletyötään, kun tietää mitä olisi pitänyt tehdä toisin...

    VastaaPoista
  5. Minusta sukat ovat hienot. Hieman isommassa jalassa kärjen ja kantapään neulos tasoittuu.
    Nykyään monet raidoittavat tarkoituksella sukat erilaisiksi. Myös minä teen niin, koska se säästää lankaa. Minua ei siis ainakaan häiritse raidoituksen erot. :)

    Todella kauniit sukat!

    VastaaPoista
  6. Tosi kauniit sukat ja vielä kirjoneuletta.
    Oikein hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
  7. Vaikea uskoa, että tuossa olisi Steppiä, tosi pehmeän näköiset ja kauniin sävyiset. Itseäsi harmittaa yksityiskohdat, mutta ainakin minun silmiini nuo ovat tosi kauniit kirjoneulesukat, väri ja malli ovat kohdallaan
    -ja kokokin hyvällä tuurilla muokkautunee jalkaan käytön myötä. (Miksi minun langoista ei ikinä synny noin kauniita sävy-yhdistelmiä! Kunpa oppisin ostamaan luonnonläheisiä värejä.)

    VastaaPoista
  8. Kuvissa ainaki näyttää näteiltä :-)

    Tiedän omasta kokemuksesta, että joskus kaikki tuntuu olevan vialla ja koko projekti valmis roskikseen. Myöhemmin saattaa ajatukset muuttua...ei kylläkään aina.

    Kirjoneule on oma taitolajinsa ja tekniikan hiominen vaatii harjoittelua. Perinteisten kantapäiden neulominen kirjoneuleena on mulle vieläki vähän ahistava juttu. Silmukoiden poimintareunoista on aika haasteellista saada siistit.

    Äh, nyt mulla tuli taas mieleen yks ihana kirjoneulepusero, joka oli tarkotus alottaa jo talvella. Jospa tuon työn alla olevan puuvillaneuleen jälkeen alottas.

    VastaaPoista
  9. Tunnen tuskasi -- mutta joskus sitä näkee vain ne virheet. ;) Naurattaa se "vaarin kalsarit"; ihan kuin joskus, hyvin, hyvin kauan sitten, olisi todella ollut tuon tapaista kuviota pitkissä teryleenikalsareissa! :D

    VastaaPoista
  10. Kauniit sukat, ei katsoja näe niissä mitään virheitä! Kärjestä aloitetuissa on todella vaikea saada kantapäät oikeaan paikkaan.

    VastaaPoista