Varpaat aalloissa

Harva Ravelryssa julkaistu neulemalli on herättänyt yhtä paljon huomiota kuin Ola-pipo - eikä syyttä. Itse neulekin on ihan kiva, mutta parasta on mallikuvan stailaus, joka on vähintäänkin muodollisesti pätevä. Minulla oli tarkoitus neuloa Ola sytomyssyksi, mutta myssyilyinto hiipui ystävänpäivän mentyä. Myöhemmin tuumasin, että aaltokuvio voisi olla aika vekkuli sukan kärjissä. Kun esikoiseni sitten ilmoitti, että hänkin voisi haluta paksut villasukat kouluun sisäsukiksi "kun kaikilla kavereillakin on", markkinoin aaltosukkaidean hänelle.

Aapeli-sukista oli jäänyt sopivasti turkoosia Seiskaveikkaa, joka sopi kuin nakutettu viime syksynä tarjouksesta ostamani petroolin Seiskaveikan pariksi; kuvassa petrooli tosin näyttää liian siniseltä. Aloitin sukat kärjestä, että sain aaltokuvion mieleiseeni kohtaan, kantapää on pitkästä aikaa tiimalasi, sillä en jaksanut ryhtyä laskeskelemaan sopivia kiilalisäyksiä. Esikoisen jalka on omaani sirompi, joten ajattelin tiimalasin sopivan siinäkin suhteessa ihan mukavasti.

Pidän lopputuloksesta, vaikka varsi on sileän neuleen vuoksi aika väljä. Mikä parasta, esikoinenkin tykästyi uusiin sukkiinsa. Eivät ne ehkä enää ensi talvena mahdu, mutta sehän ei minua haittaa, sillä sukat ovat minullekin ihan passelin kokoiset. Onpahan hyvä syy neuloa ensi syksynä uudet koulusukat, mikäli villasukat ovat myös viidennellä luokalla IN.

P.S. Se oli muuten esikoinen itse, joka toivoi aaltokuvioiden olevan peilikuvat keskenään. Minä olisin ehkä itselleni epätyypillisesti tehnyt kaksi samanlaista sukkaa sillä ajatuksella, että rinnakkain aseteltuna aallot olisivat kulkeneet loogisesti samaan suuntaan sukasta toiseen.