Kun melkein kaikki menee vikaan

Suuren sukkahaasteen maaliskuun haasteena oli neuloa joko perinnemalli tai sukat luksuslangasta. Kulutan itse sukanpohjia rikki siihen tahtiin, että luksuslankojen käyttö villasukissa on sulaa hulluutta, joten tartuin perinnehaasteeseen. Kun mikään valmis malli ei houkutellut enkä sattunut omistamaan edes perusharmaata peruslankaa, josta olisi voinut neuloa perinteiset miesten saapassukat, kaivelin esiin Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia ja päätin soveltaa jotakin kirjoneulemalleista sukkiin.

En ole koskaan neulonut kirjoneuletta fingering-paksuisesta langasta. Tästä lähtökohdasta käsin päätin, että käytän projektiin varastojeni vanhimpiin kuuluvaa lankaa, joka oli osoittautunut virheostokseksi: ruskearaidallista Austermann Stepiä. Kaveriksi nappasin luonnonvalkoisen Novitan Tico Ticon ja malliksi Haaviston kirjan numero 24:n.

Mikä kaikki sitten menikään pieleen? Tarkistin etukäteen lankadominanssiteorian ja päätin valita valkoisen dominoivaksi väriksi. Paha vain, että Tico Tico oli selvästi Stepiä ohuemman oloista ja valkoinen kuvio hukkui hyvästä yrityksestä huolimatta paksumman ja kirjavan pohjavärin sekaan. 2 mm puikko ja 72 silmukkaa passasivat kyllä kirjoneuleen puolesta, mutta kärki ja kantapää olisi pitänyt neuloa 1,5 mm puikolla, nyt ne jäivät selvästi löysän oloisiksi muuhun sukkaan verrattuna.

Mikähän piru minuun meni, kun aloitin sukat kärjestä? En ole kovinkaan montaa kertaa onnistunut tekemään kärjestä aloitetuista sukista oikean kokoisia, tämäkään kerta ei ollut onnekas poikkeus, vaan sukista tuli liian isot. Sitä paitsi kiilalisäysten suunnittelu on harvinaisen ärsyttävää ja kantalapun reunoista tuli epäsiistit. Langassa oli solmu, joten ensimmäisen sukan varresta jäi puuttumaan leveämpi tummanruskea raita. Toisaalta  raidoitus osui vasemman ja oikean sukan suhteen juuri typerästi muutaman kerroksen verran vinksalleen niin, että se näyttää vain ja ainoastaan amatöörimäiseltä. Yleisvaikutelma tuo mieleen lähinnä vaarin kalsarit. Koko homman kruunasi epäsiistiksi jäänyt päättely, mutta sitä en jäänyt enää ihmettelemään.

Vaan ei pelkkää huonoa ilman jotain hyvääkin: valittu kirjoneulemalli oli oivallinen tekniikan harjoittelemisen kannalta, sillä pisin lankajuoksu oli vain viiden silmukan mittainen. Kuvio oli nopeasti ulkoa opittu, joten saatoin keskittyä pelkkään neulomistekniikan hiomiseen. Jälki ei ole ehkä siisteintä mahdollista, mutta nopeutta tuli rutkasti lisää. Kipinä kirjoneuleen tekemiseen roihahti niin, että minun on ihan pakko saada itsellenikin kirjoneulesukat - nämä harjoitussukat kun päätynevät hyväntekeväisyyteen.