Aapeli ja mitä kaikkea olenkaan unohtanut

Tähän asti olen tunnollisesti kuvannut ja blogannut käytännössä kaikki käsityöni, ne rumimmat, epäonnistuneimmat ja pienimmätkin. Ote on alkanut kuitenkin viime aikoina lipsua. Ensin jäi kuvaamatta mustasta DROPS Big Merinosta anopille neulomani Vertigo - wham bam thank you lamb! -setti, siis samanlainen, jonka jo neuloin hänen tyttärentyttärelleen. Siitä tuli ihanan pehmoinen ja letkeä, mutta anoppi poikkesi ovellamme ennen kuin ehdin edes pohtia, miten saisin setin kuvattua.

Sittemmin neuloin Petäjä-sukat kuopukselle mustasta Nallesta, jota jo kertaalleen moitiskelin. Kyseiset sukat ovat kyllä edelleen tallessa ja jokaöisessä käytössä, mutta kuvaaminen on jäänyt ja nythän ne ovatkin jo niin nyppyiset ja nuhjaantuneet, ettei viitsi julkisesti esitellä. 48 silmukalla ja 2,5 mm puikolla tuli kuitenkin sopivat ja mieluiset sukat, ja varsikin on sen verran pitkä, että pyjamanlahje pysyy koko yön kurissa. Hassu poika tuo kuopus, nukkui ennen pelkissä pikkupöksyissä, mutta on sittemmin ottanut yöpukeutumisessaan mallia äidistään...

Ettei postaus jäisi pelkäksi kuvattomaksi jaaritteluksi, esiteltäköön myös Suuren Sukkahaasteen helmikuun haastesukat. Helmikuussa oli määrä aloittaa sukat, joissa on helmiä, tai vaihtoehtoisesti neuloa jokin Ullassa julkaistu neulemalli. Minä en edes harkinnut helmiä, joten suunta kävi suoraan kohti Ullan ohjearkistoa.

Malliksi valikoitui Aapeli, langaksi neulojatoverin lahjoittama turkoosi Seiskaveikka. Neulon Seiskaveikkaa normaalisti 3 mm puikolla, mutta koska ohjeessa on vain 48 silmukkaa varressa ja 44 terässä, päätin valita puoli milliä paksumman puikon tavoitteenani saada aikaan miesten sukat. Vaan naisten kokoahan nämä taitavat olla kaikesta huolimatta, arvioisin sukkien sopivan parhaiten numeroa tai paria omaa koon 37-38 jalkaa suurempiin koipiin. Sen verran muokkasin ohjetta, että tein perinteisen hollantilaisen kantapään sijaan ranskalaisen ja kiepautin toisessa sukassa palmikonkierrot peilikuviksi. Tykkään kyllä lopputuloksesta ja vähän yllättäen myös väristä, joten hyvä, että sukat ovat itselleni selvästi liian suuret. Nämä nimittäin menevät johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen, mahdollisesti Hyvän Mielen Sukiksi.

Jospahan tuo lipsuminen ei jäisi tavaksi. Ilman blogia nimittäin unohtaisin vähintään puolet kaikista tekmistäni käsitöistä. Aina välillä on mukava selailla omaa käsityöhistoriaansa ja nähdä jopa jonkinlaista kehitystä.

P.S. Vuoden ensimmäinen Ulla ilmestyi sunnuntaina. Siellä on myös minun Xeranthemum-myssyni ohje.

Olen käyttänyt kuvan mallimyssyä melko ahkerasti talven aikana ja pidän siitä kovasti. Lankana käyttämäni Primavera on rakenteeltaan todella joustavaa merinovillan ja silkin sekoitetta, joten ohjeen mukaisella tiheydellä neulottuna myssystä tulee varsin löysä. Minua isopäistä se ei haittaa, mutta joku pienipäisempi saattaa menettää hermonsa hukkuessaan myssyynsä...