Rakkaudesta raitoihin

Neuloin tammi-helmikuun vaihteessa kiihkeästi sytomyssyjä saadakseni sairaalalle toimitettavan pussin täyteen ennen ystävänpäivää. Siltä tuotantolinjalta ovat myös nämä myssyt.

Vaaleansininen Vertigo 4 mm puikolla Gjestal Fønista ja raidallinen myssy 3 mm puikolla Marks&Kattensin SommarGarnista tummansinisin jämälanka-Tennessee-raidoin, malli omasta päästä.

Pitkäresoriset myssyt on neulottu 2,5 mm puikolla tummanruskeasta DROPS Safranista ja turkoosista SandnesGarn mandarin naturellista. Resorissa on silmukoita 100, raitaosassa 120.

Olen selvästi siirtymässä sytomyssyilyssä istuvista pipoista löysempiin myssymalleihin. Päätin kuitenkin neuloa välissä yhden päänmyötäisemmänkin pipon.

Tähän sain kulutettua lopun vaaleansinisen Fønin, keskisininen on SommarGarnia, jota jäi vielä palleroinen raidoiksi johonkin toiseen myssyyn. Testasin myssyä kuopukseni 55-senttiseen päähän ja totesin sen minkä tiesinkin: olen syvien pipojen ystävä. Sytomyssyissä se lienee vain eduksi, sillä syvä myssy peittää koko kaljun ja lämmittääkin enemmän.

Nämä neulotut myssyt ovat kyllä ihanan pehmeitä. Raidallisiin myssyihin on helppo upottaa jämälankoja, ja värejä on hauska yhdistellä. En edelleenkään suuremmin rakasta sitä, miten eri väriset langat välillä sotkeentuvat toisiinsa, mutta olen oppinut sietämään sitä koko ajan paremmin.

Sytomyssyjä ja muita hyväntekeväisyysneuleita tehdessäni pohdin usein, miksi vuosi toisensa jälkeen neulon niin paljon annettavaksi muille. Ehkä se on jonkinlaista tarvetta olla hyödyksi ja iloksi edes jollakin tavalla. Olen kovasti kärsinyt äitinä ja vaimona (ja ehkä myös sisarena, tyttärenä ja ystävänä) riittämättömyydentunteesta, siitä, että joku muu osaisi hoitaa nämä pestit paljon minua paremmin. Mustimpina aikoina olen ajatellut olevani enemmän taakka kuin ilo lähipiirilleni. Toisaalta entisessä työssäni oli vaikea nähdä työn merkityksellisyyttä kenenkään ihmisen elämään. Kun elämäni on kietoutunut niin voimakkaasti työn, perheen ja harrastuksen ympärille, on kai ollut luonnollista hakea merkityksellisyyden kokemusta sieltä, mistä se on ollut helpoiten saavutettavissa. Ajatus siitä, että minulla on jokin keino tuoda iloa, valoa ja lämpöä jonkun toisen, kenen tahansa elämään, on saanut minut osallistumaan aina uudelleen hyväntekeväisyystempauksiin. Eikä sovi väheksyä sitäkään, että hyväntekeväisyyskeräykset mahdollistavat kaiken tämän maanisen neulomisen: ilman keräyskohteita hukkuisin itselleni tarpeettomiin käsitöihin ja joutuisin pian lopettamaan koko harrastuksen...