Sain parisen vuotta sitten naapuriltani lahjoituksena 700 g kauniin syvänpunaista Novitan Woolia vanhana merinovillaversiona saatesanoin "neulo näistä vaikka miehellesi paita". Päätin noudattaa toivetta, etsin suunnilleen sopivan mallin ja ryhyin tositoimiin aseenani 80 cm pitkä 3 mm pyöröpuikko. Arvannette, että turnausväsymys iski moneen kertaan, kun vartalo-osassa kerroksellaan oli silmukoita 374 ja hihankin mitaksi tuli lopulta 65 cm. Neule hautautui välillä kuukausiksi, kunnes tänä syksynä päätin selättää vihonviimeisen ufoni. Valmistumista joudutti olennaisesti se, että loka-marraskuussa istuin sellaisilla luennoilla, joilla pystyi (ja sai) neuloa: parhaillaan neuloin nelisen tuntia putkeen kuunnellen samalla valistusta ravitsemussuosituksista.
Siinä se on, vihdoinkin valmiina. Kaukana täydellisyydestä, mutta riittävän hyvä, jotta siihen voi olla tyytyväinen. Mittoja ja malli-ideaa otin Suuren Käsityölehden 2/2000 -numerosta, jossa oli ohje Floricasta neulottuun miehen villatakkiin. Vaihdoin vetoketjun napituslistaksi ja jätin helmasta ja hihansuista 1o, 1n -joustinneuleen pois (paita on pääosin 2o, 2n -joustinneuletta, vain kaulus ja napituslista ovat 1o, 1n -neuletta), mutta noin muutoin seurailin vähintäänkin viitteellisesti M-koon ohjetta. Vartalo-osan valmistuttua oli melko selvää, että lanka tulisi loppumaan kesken, joten päätin neuloa hihat ylhäältä alaspäin, molemmat niin pitkälle kuin lankaa suinkin riittäisi, minkä jälkeen hihansuihin ja kaulukseen olisi tullut toista väriä. Vaan jälleen kerran Ravelry pelasti ja kanssaneulojalta löytyi pari kerää täsmälleen samaa väriä merinoista Woolia. Edes värjäyserän vaihtumista ei huomaa! Lankaa kului lopulta 750 g, joten toinen lahjoituskerä jäi vielä ylikin sen jälkeen, kun purin alunperin 70-senttisistä hihoista viitisen senttiä pois.
Tässä paidassa kaikki mahdollinen on neulottu pyöröneuleena ja olat on yhdistetty kolmen puikon päättelyllä. Hihojen neulominen ylhäältä alas on aivan ehdoton, siten hihojen mittaa voi säätää vielä hihanistutuksen jälkeenkin. Jos hihat venähtävät käytössä, niitä on helppo purkaa lyhyemmiksi. Napit kaivelin varastosta, nämä ovat luultavasti mieheni siskon lahjoittamat.
Mieheni sai siis vihdoinkin kaksi vuotta työstetyn villapaidan juuri sopivasti isänpäiväksi. Vaan ihan heti en toista samanlaista urakkaa aio aloittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti