Viides Odessa, joka on samalla tämän vuoden yhdestoista (!!!) myssy, on tikattu omenanvihreästä Ministä sukulaistyttöä silmälläpitäen.
Tällä kertaa noudatin oheita orjallisesti ja langanmenekiksi 3,5 mm puikoilla muodostui vaatimattomat 37 g. Kuten ylläolevasta näkyy, puuvillasekoitelanka on armoton kavennuskerrosten alettua - onneksi luonnossa harakanvarvassilmukat eivät pistä aivan yhtä pahasti silmään kuin kuvassa. Mallina toimineelle kuopukselle myssy on juuri sopivasti vähän iso, mikä lupaa ihan hyvää ajatellen yli kolme vuotta vanhempaa saajaa. Miniä jäi vieläkin reilusti myssylankojen verran, mutta langan ja värien osalta inspiraatio on kadonnut taivaan tuuliin.
Muutenkin pahin neulomisvimma alkaa osoittaa laantumisen merkkejä. Koskemattomia keriä on enää kolme: kaksi kerää ruskeaa Novita Bambua, joista olisi tarkoitus neuloa jonkin sortin pitsisukat, jahka jaksan perehtyä kärjestä aloitettavien mallien anatomiaan, sekä kiekko Pelson vankilan mustanruskeaa hahtuvaa. Jälkimmäisestä taidan joskus pyöräyttää pitkälahkeiset vaippahousut osaksi tulevaa vauvalahjaa; lankaa jäänee vielä toisiinkin pöksyihin, ainakin yhdistettynä lankavarastosta löytyvään vajaaseen kiekkoon luonnonvalkoista Ruskovillan hahtuvaa. Muiden (jämä)lankojen kohtalo on toistaiseksi avoin.
Sen sijaan ompeluinnostus alkaa nostaa päätään. Hemmottelin itseäni ostamalla viikonloppuna kirpputorilta pinon käsityölehtiä. Mies kysyi, kannanko mukanani listaa puuttuvista käsityölehdistä samaan tapaan kuin esikoiselta puuttuvista Aku Ankoista, mikä huvitti minua suunnattomasti. Voiko mieskään enää luulla, etten tuntisi omistamiani käsityölehtiä jo pelkän kansikuvan perusteella? Joka tapauksessa löytämissäni lehdissä oli parikin mallia, jotka on päästävä jossain vaiheessa korkkaamaan. Ompelujen suhteen minua tosin vaivaa vastenmielisyys kaavojen piirtämistä kohtaan, joten uuden aloittaminen vaatii ylimääräistä ponnistusta.
Käsitöitä ja bloginpäivitystä hidastaa myös pari viikkoa jatkunut totaalinen uupumus. Olo on kuin halolla päähän lyödyllä sen lisäksi, että selkä huutaa hoosiannaa. Pitäisi varmaan keskittyä vaihteeksi fyysisestä hyvinvoinnista huolehtimiseenkin.
Muutenkin pahin neulomisvimma alkaa osoittaa laantumisen merkkejä. Koskemattomia keriä on enää kolme: kaksi kerää ruskeaa Novita Bambua, joista olisi tarkoitus neuloa jonkin sortin pitsisukat, jahka jaksan perehtyä kärjestä aloitettavien mallien anatomiaan, sekä kiekko Pelson vankilan mustanruskeaa hahtuvaa. Jälkimmäisestä taidan joskus pyöräyttää pitkälahkeiset vaippahousut osaksi tulevaa vauvalahjaa; lankaa jäänee vielä toisiinkin pöksyihin, ainakin yhdistettynä lankavarastosta löytyvään vajaaseen kiekkoon luonnonvalkoista Ruskovillan hahtuvaa. Muiden (jämä)lankojen kohtalo on toistaiseksi avoin.
Sen sijaan ompeluinnostus alkaa nostaa päätään. Hemmottelin itseäni ostamalla viikonloppuna kirpputorilta pinon käsityölehtiä. Mies kysyi, kannanko mukanani listaa puuttuvista käsityölehdistä samaan tapaan kuin esikoiselta puuttuvista Aku Ankoista, mikä huvitti minua suunnattomasti. Voiko mieskään enää luulla, etten tuntisi omistamiani käsityölehtiä jo pelkän kansikuvan perusteella? Joka tapauksessa löytämissäni lehdissä oli parikin mallia, jotka on päästävä jossain vaiheessa korkkaamaan. Ompelujen suhteen minua tosin vaivaa vastenmielisyys kaavojen piirtämistä kohtaan, joten uuden aloittaminen vaatii ylimääräistä ponnistusta.
Käsitöitä ja bloginpäivitystä hidastaa myös pari viikkoa jatkunut totaalinen uupumus. Olo on kuin halolla päähän lyödyllä sen lisäksi, että selkä huutaa hoosiannaa. Pitäisi varmaan keskittyä vaihteeksi fyysisestä hyvinvoinnista huolehtimiseenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti