Muistoja menneestä

Purkulankahuivi valmistui maanantai-iltana ja sai nimekseen Muistoja menneestä. Tiistaina pingotin huivin hyvin epäammattimaisesti kaksinkerroin taitettuna silityslaudalle toivoen, ettei neulafriikki kuopus yltäisi keräilemään neuloja maisteltavaksi. Arvioin pätkän ulottuvuudet väärin, mutta kaikkien onneksi hän hoksasi houkutuksen vasta siinä vaiheessa, kun jo irrottelin huivia. Vihaan pingottamista, mikä taitaa näkyä valitettavasti myös lopputuloksessa; toivottavasti reuna asettuu käytön myötä kauniimmaksi. Jatkoa ajatellen jokin lapsiturvallinen ja tarpeeksi suuri pingotusalusta ei olisi lainkaan pahitteeksi.

Mittaa huiville kertyi noin 13 x 125 cm pingotuksen jälkeen. Päädyin käyttämään kaiken langan huiviin ja jättää huolittelut sikseen, sen verran siistiksi reunat mielestäni jäivät pingotusmutkia lukuunottamatta. En muistanut punnita kulutettua lankamäärää kun jo kiikutin sen vanhempieni luokse siskolleni toimitettavaksi. Ei ehdi ihan ystävänpäiväksi, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Nimensä huivi sai siitä, että tämä täysin omasta päästä kehitetty malli alkoi jo työvaiheessa näyttää siltä kuin olisi kuulunut jollekulle viime vuosisadan alkupuoliskon hienostorouvalle. Se on siis puhtaasti asustehuivi ja asettuu vastoin odotuksiani kohtuullisesti eri tavoin kaulalle. Mielenkiinnolla jään odottamaan, josko sisareni keksii tekeleelle jotakin käyttöä. Itse olen joka tapauksessa aikalailla tyytyväinen lopputulokseen.