lauantai 2. helmikuuta 2008

Kassimaakari iski jälleen

Koska kangaskassipulamme on jatkuva, päätin helpottaa tilannetta hieman hiirikäden lopullista toipumista odotellessa. Kangaskasseissa kuskataan paitsi kauppaostokset, myös uintivehkeitä, luistimia, kierrätykseen meneviä tavaroita (paperi, kartonki, metalli, lasi) ja vaihtelevasti muutakin roinaa. Lisäksi kasseja tuntuu hupenevan varastointitarkoituksiin. Koska ostokset ja painomuste likaavat helposti pussit, päätin ommella uusimmat kassit puhtaita ja kevyitä kantamuksia varten ja jättää entiset suosiolla likaisempiin hommiin.



Esikoinen sai uintikassinsa kankaasta, joka jäi yli, kun ompelin ystävälleni patjansuojuksen hänen vanhasta pussilakanastaan. Aika sopiva kuosi tarkoitukseen. Kantohihnat tein tosin eri kankaasta, jotta sain taas yhdet "joutavat kangassoirot" hyötykäyttöön.

Oikeanpuoleinen kassi on tehty kankaasta, joka alunperin hankittiin opiskelijaboksini verhoiksi vuonna 1995. Verho ehti ilahduttaa tehtävässään ensin pitkänä kahdessa opiskelijakämpässä, kunnes muutimme "vapaille markkinoille" ja ompelin verhosta kapan (mahtaakohan se vielä olla kaapissa vai jo lahjoitettu Konttiin?). Ylijäämäkankaasta on ollut moneksi: kuvioita on applikoitu niin lasten vaatteisiin kuin vaippoihin, tämän kassin kangas palveli aikansa syntikan pölysuojana. Sitä perua kankaassa oli mukavasti jo valmis päärme kassinsuuta varten. Kahvat ovat perua leikkaussaliliinasta tehdystä kassista, joka haperuuttaan repesi jätepapereita kuskatessa. Verhokangaskassia kaavailin mukana kuljetettaville käsitöilleni, mutta siihen tarkoitukseen se on vähän turhan suuri. Ehkäpä tämä päätyy pehmolelujen säilytyspaikaksi ja otan vapautuvan kassin omaan käyttööni. Johan se on ollutkin synti ja häpeä kuljetella kutimia ja virkkuita mukana kaikenkarvaisissa muovipusseissa...

Monia käsityöblogeja lueskellessa tulee mieleen, etteivät omat käsityötekeleet vaikuta kovin mediaseksikkäiltä. Käsitöitäni leimaa enemmän laiskuus, nuukuus ja käytännöllisyys kuin hohdokkuus ja kunnianhimo. Saan tyydytykseni siitä, että tarpeettomasta syntyy tarpeellista kohtuullisella vaivalla. Useimmiten uusiotuotteeseen oman hohtonsa tuo materiaalien historia (kuten verhokankaasta tehdyn kassin kohdalla).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti