Pakkopullavaippoja

Kuopuksen sisävaippatilanne alkoi olla hälyyttävä, joten todellisten hätätilanteiden välttämiseksi oli pakko viimeistellä puolivalmiit tekeleet. Eilisiltana lasten mentyä nukkumaan tartuin toimeen, sillä ompeleminen jälkikasvun hereillä ollessa kuuluu sarjaan Mission Impossible ja päiväuniaikakin on poissuljettu vaihtoehto, sillä kuopus nukkuu ompelupaikkani vieressä eikä välttämättä siedä jatkuvaa surinaa ja ärinää (lähde vaihtelee).

Tuloksena oli neljä sisävaippaa Kestovaippainfon Mummut -kaavalla, tällä kertaa L-kokoa keskeltä pari senttiä sisään ottaen. Materiaalina on Marlonin joustofrotee, jota saa eurolla metrin palan Ylivieskan Marit ja Muksut -liikkeestä (värit ja laadut vaihtelevat). Kyseinen kauppa voisi olla turmioni, ellemme asuisi siitä niin kovin kaukana. Onnekseni ystäväni kulkee välillä Ylivieskan kautta ja toimii kuriirinani, joten pysyn edullisissa vaippakankaissa. Sinapinkeltainen ulkopuoli on hiukan paksumpaa joustofroteeta, sisäpuolen tipunkeltainen ohuempaa. Täyttöaukko on luonnollisesti sisällä edessä, jotta voin tarpeen mukaan sen kautta ommella uuden tarran entisen halpistarran menetettyä tartuntaominaisuutensa.

Vaipat näyttävät ennen tositoimia lähinnä kroonikkokokoisilta. Lisäksi uudet sisävaipat loivat uuden ongelman: imuja pitäisi ommella lisää. Ei yhtään huvittaisi, joten jospa tunkisin sisään harsoja, niitä kun löytyy tästä talosta enemmän kuin laki sallii ja lääkäri määrää.

Ompeluprojektien vastenmielisyys johtunee pahenneesta pakkoneuloosista. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, se on kuitenkin kohdallani ohimenevä tautitila ja maanista neuloosivaihetta seuraa esimerkiksi pakko-ompeloosi. Mutta ainahan voin lohduttautua sillä, että isäntää vaivaa pakkosirkkelöösi hänen ryhdyttyään tee-se-itse -hifistiksi. Kosmos (tai ainakin perherauha) on tasapainossa, kun autotalli ja takkahuone muistuttavat lähinnä verstasta siinä missä kodinhoitohuoneeseen on pesinyt amatööriompelimo ja sohvalle -neulomo.