Mitä eroa on väsymyksellä ja väsymyksellä? Ainakin syy ja seuraukset. Kun
perheen isä on aamulla kuopuksen könytessä päälle liian väsynyt
nousemaan ylös, hän kapaloituu tiukemmin peittoonsa ja leikkii koomaan
vajonnutta. Samaan aikaan väsynyt ja flunssainen äiti kiskoo itsensä
väkipakolla puuronkeittoon, sillä kuopus saa takuuvarman raivarin, jos
joutuu odottamaan puuronsa jäähtymistä vielä hetkenkin kauemmin.
Vanhemmista toisen väsymys johtuu eilisillan myöhäiselokuvasta, toisen
siitä, että on herännyt arviolta kymmenen kertaa rauhoittamaan
levottoman kuopuksen takaisin uneen. Tarvitseeko joku vielä vihjeen,
mikä on kenenkin väsymyksen syy?
Ainahan sitä voi pyytää toista nousemaan - leikinkö siis vain
marttyyriäitiä ja kiillottelen sädekehääni uhrautumisella? Ehkä
niinkin, mutta paljolti motiivina on myös puhdas rakkaus. Minä satun
rakastamaan miestäni siinä määrin, että haluan paitsi olla
mahdollisuuksien rajoissa nalkuttamatta, valittamatta ja määräilemättä,
myös helpottaa hänen elämäänsä niillä tavoilla, jotka osaan. Levon ja
oman ajan järjestäminen on minulle rakkaudenosoitus miestäni kohtaan.
Yritän myös kömpelösti pitää yllä edes siedettävää siisteystasoa
kotona, jotta miehen on mukavampi tulla töistä kotiin. Läheskään aina
se ei onnistu, mutta yritys on kai tärkeintä. En ole luonteeni puolesta
kumppanina helpoimmasta päästä, joten arkiasioiden soisi ainakin olevan
kohtuullisen kitkatonta.
Vaan kyllä sitä silti itsekin kaipaisi välillä tarjottimella tarjottua
hoivaa, lepoa ja omaa aikaa. Pyydettäessä kaikkea järjestyy, mutta
jostain syystä koen useimmiten pyytämisen jollain tapaa vaikeaksi.
Vielä vaikeampaa on vain ottaa oma aikansa ilmoitusluontoisena. Tässäpä
siis yksi itsensäkehittämiskohde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti