Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain sinistä

Kyse ei ole kuitenkaan edes etäisesti häähumusta, vaan jämälankavarastoni vajuttamisesta. Äitini lahjoittamien puuvilla(sekoite)lankojen värien innoittamana päätin viimein suunnitella ihan oman pipomallin kuopuksen kevät- ja kesätohinoihin. Suunnitelmissa oli tarttua Tennessee-keriin, mutta koin kirvelevän erätappion havaitessani, että omenanvihreä olikin Miniä. Siltä osin suunnitelmiin tuli siis muutos.

Ensin oli luonnoksia paperilla:

Sitten syntyi myssy 3,5 mm (edelleen liian pitkällä) pyöröpuikolla ja 108 silmukalla:

Mallikuvio on jaollinen kuudella silmukalla, joten pykäreunakin on toteutettu kuuden silmukan jaolla [4o, 2o yht, lk]. Lankaa sain kulumaan säälittävät 40 g, joten Miniä jäi vielä ainakin pariin pipoon (joista toinen on jo puikoilla, kuinkas muuten). Päälakikavennukset kehitin omasta päästäni: tasaisin välein kuudessa kohtaa toistuu joka toinen kerros [1o etukautta neulomatta, 1o, nosta neulomaton silmukka neulotun yli, 1o, 2o yht], välikerrokset kavennuksitta. Mukavasti tuntui asettuvan pieneen päähän:

Asianomaisen kuvaaminen tosin muistutti lähinnä B-luokan elokuvan takaa-ajokohtausta.