lauantai 19. tammikuuta 2008

Uusi alku

Käsityöinnostuksen vallatessa alaa ajattelin herätellä blogini uudelleen eloon. Pitkiäkin hiljaiselon hetkiä lienee tiedossa ajankäytön priorisoinnin takia ja jatkossa keskittynen raportoinnissani enemmän käden kuin pään tuotoksiin.

Mitä teinkään viime vuoden äitienpäivän ja tämän hetken välillä? Joitakin lastenvaatteita, ison kasan vaippoja kuopukselle, oman osani korjausompelua ja sukanneulontaa myös. Päätin myös kokeilla, osaisinko sittenkin valmistaa vaatteita Barbie-nukelle, sillä seurauksella, että hurahdin hommaan pahan kerran. Onneksi ystäväni tytöt ovat prinsessavaiheessaan ja leikkivät innoissaan äitinsä vanhoila Barbie-nukeilla, joten pelkäksi rekvisiitaksi vaatteet eivät jääneet. Päätin samalla, että keskityn nimenomaan valmistamaan vaatteita lasten leikkeihin, en keräilynukeille, viimeksi mainittu kun on aivan oma taiteenlajinsa. Toinen ystäväni lainasi minulle sovitusnukeksi aidon Mattel-Barbien suoraan 80-luvulta, itse en aitoa Barbie-nukkea koskaan omistanutkaan.



Yllä olevan iltapuvun sain valmiiksi eilen illalla. Se on jälleen kerran valmistettu tavallaan kierrätysmateriaaleista: kangas (joka on miehustassa oikea puoli ja helmassa nurja puoli ulospäin) on ostettu kirpputorilta ja miehustan "kultahelminauhan" sain lahjoituksena ystävältäni, jonka kaappiin se oli jäänyt muistona joistakin polttareista. Takana on tarranauhaa, jonka pehmopuoli oli varsinainen löytö torilta: kokonainen kiekko 5 cm leveää lenkkipuolta huikeaan kymmenen sentin kokonaishintaan!

Iltapuvun malli on jonkin vanhan Suuren Käsityölehden morsiuspukumalli monelta kantilta yksinkertaistettuna. Samaa kaavaa olen hyödyntänyt moniin erilaisiin kankaisiin hyvällä menestyksellä.






Tämän mekon kaavat ovat peräisin 90-luvun alun Suuresta Käsityölehdestä (lämmin kiitos kaavoista postituslistatuttavalleni!) ja se on virallisesti empirepuku - minulle vain tuli pakkomielle tuollaisesta kansanomaisesta mekosta. Vaalea kangas on peräisin aikanaan sisareltani joululahjaksi saamastamme aluslakanasta, joka hiutui keskeltä puhki, mutta jonka reunat ovat muuttuneet moneksi (mm. tyyny- ja nenäliinoiksi sekä patakintaitten vuoriksi). Ruutukangas on kirpputoriostoksia, kauluksesta pilkottava pitsi vuonna -95 Espanjan matkalle marketista ostamastani helletopista. Takana jälleen roisisti tarrakiinnitys.

1 kommentti: