Origamitaittelua

Viisivuotias esikoispoikani pyysi pari päivää sitten, että taittelisin hänelle paperista linnun (ei, hän ei ole katsonut MTV3:n Pako-sarjaa, vaikka isänsä onkin siihen koukussa!), joten kokeilin onneani Googlella ja löysin Origami Clubin oivalliset sivut. En tietenkään omista aitoa origamipaperia - enkä aio sellaista hankkia! -, mutta yhtä kaikki paperintaittelu on mukavaa ajanvietettä. Viihdytimme esikoisen kanssa toisiamme hyppivällä sammakolla ja voltteja tekevällä ponilla. Vaaleanpunaisesta kopiopaperista taittelin perinteisen iiriksen/liljan, johon laitoin varren puisesta varrastikusta. Verholehdet tein paperinarusta, jolla päällystin myös varren puutikun. Koska kukka on menossa tänään 14-vuotissynttäreitä viettävälle veljentyttärelleni, lisäsin terälehtiin vaaleanpunaista kimalleliimaa. Virheliike, origamitaittelun tietynlainen yksinkertaisuudesta kumpuava viehätys katoaa turhan glitterin alle. No, tulipahan kokeiltua.

Tässä muuten harvinainen esimerkki siitä, että olen sentään joskus jalallani astunut aitoon erikoisliikkeeseen tarvikkeita hankkiakseni: paperinaru lienee Sinooperista, ellei sitten ole Käsityömessuilta hankittua. Tiimarinkin "paperinarua" on tullut kokeiltua, mutta jokin raja se on minullakin...