Esikoisen jälkeen ehdin poistaa epäkäytännöllisen lyhyen, taakse kiinnitetyn lisäimuläpän sekä vaihtaa tarrat ja kuminauhat. Nyt sisäkangas on kulunut puhki siinä määrin, että isompi (t)ulostettu muistio arkistoituu tehokkaasti kangaskerrosten väliin. Kangas on niin haperoa, että pelkkä reikien siksakkaaminen umpeen ei kesää tee, reikä vain siirtyy ompeleen verran sivummalle. Jokohan olisi aika siirtää nämä muinaisjäänteet kertakäyttövaippojen seuraksi kaatopaikalle?
Vaan oliko tämä taloudellisesti järkevä vaippaostos? Aikansa vaippaevoluution huippua edustanut snugi, joka ystäväpiirissä ehdittiin ristiä myös Snug-to-unfitiksi, maksoi noin 10 €/kpl. Esikoinen käytti snugeja arviolta 150 kertaa vaippaa kohti (reilut pari vuotta keskimäärin 1-1,5 krt/vko/vaippa), kuopukselle käyttökertoja kertynee noin 50 jokaiselle vaipalle. Käyttökerran hinnaksi tulee siis noin 5 snt, eikä tähän ole laskettu vielä pesukustannuksia (vesi, jätevesi, pesuaine, sähkö, periaatteessa myös pesukonen "kuluminen"). Ei ihan ilmaista, kun huhu kertoo eräästä saksalaisesta kauppaketjusta saatavan kertakäyttövaippoja jopa alle 10 snt/kpl.
Samaa kannattavuuslaskelmaa tein aikanaan esikoisen yövaippakuorille. Esikoinen ehti käyttää vaipatuskautenaan kahdet uutena hankitut villavaippakuoret käyttökelvottomaan kuntoon (ja parit käytettyinä ostetutkin vetelevät viimeisiä henkosiaan). Villaiset Bumpyt maksoivat noin 23 €/kpl, käyttökertoja ehti tulla satunnainen päiväkäyttökin mukaanlukien enintään 250 kertaa kuorta kohden. Yövaipatuksesta syntyi siis kustannuksia 10 snt/yö pelkästään kuoresta, siihen päälle pitäisi laskea myös sisävaipan pääomakustannukset sekä pesut. Käytetyt sisävaipat (Popolinin froteisen Ultrafit softit) eivät tosin harmaantumista lukuunottamatta menneet juuri miksikään.
Pistäähän se joskus pohtimaan kestovaipatuksen taloudellisuutta, kun juoksuttaa käsisuihkusta vettä täydellä paineella kuuratakseen vaippaan liiskautuneesta sementistä enimmät irti ennen varsinaista pesua. Meillä kun vielä harrastetaan ns. edullista vaipatusta: harsoja (edullisia ja kierrätettyjä), tsi-sisävaippoja (joko kierrätetyistä tai erittäin edullisesti hankituista uusista kankaista) ja ainakin osittain käytettynä hankittuja villahousuja, joita paikataan viimeiseen hengenvetoon saakka. Onneksi syyt kestovaipatukseen ovat paljolti muualla kuin taloudellisuudessa. Jätettä syntyy vähän ja itse kertakäyttösiteitä aikanaan käyttäneenä ja myöhemmin kestokuukautissuojiin siirtyneenä olen täysin vakuuttunut, että kangas tuntuu miellyttävämmälle lapsenkin iholla. Väheksyä ei sovi sitäkään, että kestovaipatus on tuonut paljon uusia ystäviä ja tuttavia sekä elvyttänyt vanhan käsityöharrastuksen. Eikä villaa voita mikään.
Eiköhän noistakin snugeista tule kuitenkin ratkottua imu talteen ja ommeltua se johonkin toiseen vaippaan. Pintakangaskin on vielä ehjä, joten siitä saa ihan hyvää materiaalia kestositeisiin. Pilalle pissittyjen yövaippakuorienkin hyväkuntoinen pyllypuoli päätyi erinomaiseksi eristeeksi patakintaitten kämmenosaan, joten eiköhän kustannustehokkuus ole joka tapauksessa maksimoitu.
Vaippaakaan en vaihtaisi pois, vai miten se meni... ehhee. Tosiasiassa aika montakin vaippaa on tullut vaihdettua (keskimäärin 10-12/vaippaa/vrk useamman vuoden ajan) ja monta vaippaa olisi voinut jäädä hankkimatta ja jokunen tekemättäkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti