Korjausompelua

Pesin taannoin kuopuksen jo aikaa sitten hylkäämiä vauvaleluja koneessa sillä seurauksella, että ainoastaan käsinpesun kestävän kangaskirjan sisus pakeni kirjan nurkkiin. Sain kuningasidean purkaa kirjan ja vaihtaa sisukseen uudet täytteet. Kukaan täysjärkinen ei tähän tietenkään olisi ryhtynyt etenkään, kun omaan perheeseen ei välttämättä koskaan tule uutta kangaskirjanpurijaa, mutta Don Rosan Geronimoa vapaasti lainatakseni bloginpitäjän "wigwamin latvassa lienee hieman häkää"...

En erityisemmin nauti saumuriompeleen ratkomisesta varsinkaan kun sormenpääni ovat talvikaudelle tyypillisesti sekä kuivankarheat että haavaiset. Hommaan piti silti ryhtyä heti sen jälkeen, kun olin siksakannut palkeenkielen isännän pitkistä kalsareista. Kangaskirjan sisältä paljastui varsinaista ongelmajätettä: sähköistä purua, joka valtasi joka sopukan. Lopulta päädyin tunkemaan puretut kankaat imurin kitaan, mikä oli projektin ehkä paras idea.

Kaapista löytyi odotusteni mukaan riittävästi levyvanua, sen sijaan saumurilankojen kanssa piti jo käyttää mielikuvitusta (päädyin käyttämään jokaisessa kartiossa eri väristä lankaa). Kuten kuvasta näkyy pystytikkaukset eivät tokikaan osuneet molemmilla puolilla yhtä siististi linjaan, mutta en minäkään niin järkijättö ole, että olisin enää uudemman kerran lähtenyt saumurointeja purkamaan ja tähtäämään "sivuja" paremmin kohdikkain. En usko, että tuleva käyttäjä hylkää kirjan vinojen tikkausten vuoksi, vaan esimerkiksi kuopuksen tapaan selluloosanmaistelun alkaessa houkutella enemmän. Samasta syystä jätin alkuperäiset solmimisnauhat pois ja jemmasin ne mahdollisia tulevia käsityöprojekteja varten.

PS. Kuka älyn pikkujättiläinen on keksinyt valmistaa imeväisikäisille leluja, jotka saa pestä ainoastaan käsin? Vai tunnustaako joku tosiaan pesevänsä leluja nyrkkipyykillä? Kysyy eräs, joka tyytyväisenä hinkkaa villahousut lavuaarissa, vaikka ne kestäisivät konepesunkin, ehhheh.