Kaivausoperaation myötä järjestelin langat ja ilokseni äitini lahjoitti minulle kaikki itselleen tarpeettomiksi katsomansa langat, kaikki Novitaa, kuinkas muuten:
- Mini 140 g tummansinistä, 20 g valkoista
- Jättiraita 105 g
- Cottonella 100g sammaleenvihreää, 42 g vihreänkirjavaa, 21 g mustaa, 20 g luonnovalkoista, 22 g ruskeaa, 11 g oranssia ja 5 g persikanväristä
- Tennessee 76 g tummansinistä, 57 g vaaleanvihreää, 13 g valkoista, 20 g luonnonvalkoista, 9 g kanervanväristä ja 9 g punaista
- Wool 50 g keltaista
Mistä muuten tiesin tarkat määrät? Kunnia olkoon upouuden digitaalisen keittiövaa'an:
Ehdinkin haaveilla digitaalisesta (kirje)vaa'asta jo lähes 20 vuotta. Nuorena ja innokkaana kirjeenvaihtajana raaskin investoida kuitenkin vain mekaaniseen räpsyyn, joka on palvellut postilähetysten punnitsemisessa nähin päiviin saakka. Mies lopulta päätti, että tarvitsemme tarkemman vaa'an, koska tarpeetonta romua tulee kaupattua ja postitettua siinä määrin, että pakkausten painon optimointi suhteessa Itellan taksoihin on aiheellista. Minä keksin vaa'alle heti muutakin käyttöä eikä se liity mitenkään keittiöön. Arkistonhoitaja minussa hurrasi ja insinööri päätti optimoida lankojen käytön suhteuttamalla mahdollisten raitojen leveydet lankojen määriin.
Langat puhuttelivat heti ja suunnitelmia on riesaksi asti, jahka käsi alkaa kestää. Toistaiseksi puutuminen ja särky kuitenkin jatkuu.
Langat puhuttelivat heti ja suunnitelmia on riesaksi asti, jahka käsi alkaa kestää. Toistaiseksi puutuminen ja särky kuitenkin jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti