Varret olivat siis jo valmiina, terät tein harmaasta purkulangasta ja ribbipipon (tai paremminkin kaksien sukkien ja pipon) jämistä. Tähänkin projektiin piti väkisin ängetä pieni tyräys: kantalapusta tuli pari kerrosta liian korkea ja kannasta siis hieman liian väljä. Ajattelin (ei kannattaisi, pitäisi vain tehdä), että kun yleisesti ohjeissa neuvotaan neulomaan kantalappuun yhtä monta kerrosta kuin puikolla on silmukoita, neulon minäkin tällä kertaa pari kerrosta enemmän kuin se rutiinisti käyttämäni (0,75 x silmukkamäärä) krs. Joopa joo. No hyvät näistä kuitenkin tuli. Yhtäkkiä minulla onkin yksien ehjien ja kolmien risojen villasukkien sijaan viidet ehjät sukat!
Rasitusvamma oikeassa kädessä on nyt sitä luokkaa, että neulomiset ja virkkaamiset voi unohtaa ainakin viikoksi. Ompelukaan ei oikein kiinnosta, joten taidan lähipäivinä keskittyä luppoaikoina vatsalihasliikkeisiin (hah hah) ja aikakauslehtien pläräilyyn. Ja ainahan voi suunnitella seuraavia käsitöitä - tosin niitä suunnitelmiakin on jo jonoksi asti.
Rasitusvamma oikeassa kädessä on nyt sitä luokkaa, että neulomiset ja virkkaamiset voi unohtaa ainakin viikoksi. Ompelukaan ei oikein kiinnosta, joten taidan lähipäivinä keskittyä luppoaikoina vatsalihasliikkeisiin (hah hah) ja aikakauslehtien pläräilyyn. Ja ainahan voi suunnitella seuraavia käsitöitä - tosin niitä suunnitelmiakin on jo jonoksi asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti