Koulu loppui jo aikoja sitten

Muistettiinhan sitä tänäkin vuonna opettajia ja iltapäiväkerhon vetäjiä pienillä omatekoisilla kiitoslahjoilla. Koska kaikki lapsiamme kaitsevat opetus- ja kasvatushenkilöt ovat jälleen vaihtuneet, saatoin turvautua vanhaan ja hyväksi todettuun lahjaideaan: tiskirätteihin. Muistan toki, että joskus taannoin joku kommentoi vastaavaan blogipostaukseen jotenkin siihen tapaan, että on epäkohteliasta antaa opettajille pyyhkeitä ja että tiskirätin sijaan käytännöllisempi olisi tiskiharja vaihtopäillä. Kommentti herätti minussa kovasti hilpeyttä, enhän itsekään käytä tiskirättiä tiskaamiseen, vaan keittiön pöydän ja tasojen pyyhkimiseen. Niinpä laitoin näihin tiskirätteihin mukaan käyttöohjeen, jonka otsikkona oli "Tiskikukkaset eli kestävät ja pestävät keittiöluutut".

Rätin malli on sama kuin aina ennenkin, oma versioni The Windmill Dishclothista (väliaikainen aloitus, kokonaan aina oikein -neuletta ja lopuksi silmukointi sekä virkattu ripustuslenkki keskelle). Tällä kertaa tein jokaiselle kaksi rättiä, toisen oliivinvihreästä puuvilla-pellavaisesta Novitan Linneasta sekä täyspuuvillaisesta Novitan Alabamasta. Molemmat langat olen hankkinut second handina, Linnean vaihtokauppana projektipussukkaan ja Alabaman kirpparilta. Asettelin rätit sisäkkäin ja sidoin ne kimpuksi juuttinarulla, näin rättipari näyttää todellakin kukalta terä- ja verholehtineen.

Jotta kiitoskukkaefekti korostuisi, pakkasin rättikimpun sellofaaniin ja sidoin sen kuin kukkapaketin konsanaan. Jokaisen lahjan mukana annettiin sekä rättien käyttöohjeet että omatekoiset kortit. Esikoisen opettaja oli ensin hieman ihmetellyt lahjaansa, mutta esikoisen kerrottua mistä on kyse ja kenen tekemiä rätit ovat, opettaja oli todennut, ettei raaski niitä lainkaan käyttää, vaan laittaa pelkästään koristeeksi. Toivottavasti näin ei käy, sillä kyllä nämä rätit ovat ihan käyttöön tarkoitettuja.

Jos opettajat eivät vaihdu, ensi keväänä pitänee lahjoa heitä toisella vakioartikkelilla: kankaisilla kauppakasseilla!