Pellen paha päivä

Distant Knitter kyseli taannoin, tahtoisiko kukaan virkata peittopaloja konepestävistä langoista ja lahjoittaa ne päiväkodin torkkupeittoihin. Minä lupauduin puuhaan, vaikka sopivat villalangat vähissä olivatkin. Asia korjaantui retriitissä, kun minulle lahjoitettiin jämiä ja kokonaisia keriä sekä vyyhtejä peittoprojektiinkin sopivia lankoja. Toukokuun lopulla päätin pelkkien palojen sijaan virkata kokonaisen 70 palan peiton. Kuten pahoihin tapoihini kuuluu, päädyin virkkaamaan palasia niin maanisesti, että yhdistelypäivänä aikaisemmin jo melko hyvässä kunnossa ollut ranteeni oli irtisanoa työsopimuksensa. Sitkeästi kuitenkin yhdistelin palat virkkaamalla ja tein vielä pari kerrosta kiinteitä silmukoita peiton ympäri.

Koska olin saanut langat lahjoituksina, päätin pestä peiton ennen luovuttamista, jotta mahdolliset allergeenit vähenisivät ja lankojen pesunkestävyys tulisi testattua. Shokki oli aikamoinen, kun nostin koneesta peiton, joka näytti aivan rotansyömältä.

Yli puolesta paloja keskiosa oli purkautunut pahasti ja melkein kaikista lopuista vähintäänkin löystynyt. Minähän aloitan pyörövirkkauksen lähes poikkeuksetta kiristettävään lankalenkkiin, enkä yleensä jätä kovinkaan kummoista päättelylanganpäätä. Näidenkin palojen pikkuisen hännän pujotin uudemman kerran keskusympyrään sen kummemmin miettimättä. Vaan eipä se pitänytkään kunnon konepesua, vaan purkautui lähes poikkeuksetta. Olin jo heittää pyyhkeen kehään ja peiton roskikseen, mutta sisusta suomalainen tunnetaan: päätin kokeilla, saisinko kursittua palojen keskustat siedettävästi kokoon. Onnistuihan se sitkeydellä ja ajatuksella, että norsukin syödään pala kerrallaan.

Kokoon kursittu peitto on kauniisti sanoen värikäs ja rehellisesti sanoen sen näköinen, että sirkuspellellä on ollut todella paha päivä. Värisommittelun ainoat kriteerit olivat, ettei yksikään pala ole yksivärinen eikä vierekkäin ole kahta samanlaista palasta. Omaan silmääni peitto on oikeastaan melkoisen ruma, mutta toivottavasti päiväkodin lapset ovat toista mieltä. Ainakin se on lämmin ja suurella sitkeydellä kasattu.

Yltiöpositiivisuus on minusta yliarvostettua, mutta takkuisimmissa ja epämiellyttävimmissäkin projekteissa on aina myös jotakin hyvää. Tämä peittoprojekti opetti minulle sen, että ketjusilmukkalenkkialoituksellakin on puolensa. Lisäksi peittoon kului mukavasti lankoja, joiden työstäminen jollakin toisella tekniikalla olisi ollut mahdollisesti vielä tuskallisempi projekti. Esimerkiksi Kontista joskus muinoin edullisesti haalimani musta Novita Nalle, jolla palat on reunustettu ja virkattu yhteen, osoittauti todella muoviseksi ja karkeaksi neuloessani siitä yhdet miesten sukat. Nyt tuo uudemman vuosikerran Nalle tuli upotettua tähän kokonaan, eikä siitä tarvitse enää kärsiä puikoilla.

Ihan heti ei kuitenkaan huvita ryhtyä virkkaamaan yhtään mitään.