Lucy in the Sky

Toukokuussa bongasin Ravelryn uusista malleista kauniin ja yksinkertaisen Lucy in the Sky -sukkamallin. Kirjoneuletekniikkani kaipasi hienosäätöä lähinnä taaemman langan kireyden säätelyn suhteen, joten ajattelin opetella uuden tavan pitää lankoja, ja siihen sopi parhaiten helppo kirjoneulemalli. Arvelin Lucy-sukkien kuvien riittävän ohjeeksi, mutta kuten niin usein nykyään, antelias virtuaalineuloja lahjoitti minulle alkuperäisen ohjeenkin. Langoiksi valikoituivat helposti Inaya Creationsin semisolidi oranssi Skinny Sock ja tummanruskea CEWEC California Salida.

Malli on suunniteltu 72 silmukalle, joten tein varrensuun joustimen 1,5 mm puikoilla, ohjeesta poiketen 1 oikein takareunasta, 1 nurin -neuleena. Kirjoneuleeseen vaihdoin 2,25 mm puikon ja kiilakavennukset tein joka kolmas kerros, jotta sukassa olisi riittävästi tilaa rintavalle jalalle. Terää posottelin menemään sitä tahtia, että jouduin jättämään muutaman viimeisen kerroksen kirjoneuleesta tekemättä, ettei sukista olisi tullut taas kerran kokoluokkaa 39-40 - sen kokoluokan kirjoneulesukkia on tullut vahingossa neulottua aika monet.

Näitä sukkia neuloessa minulle kävi klassisesti ja ruskea lanka loppui juuri ennen toisen sukan kärkeä. Lähdin hakemaan lisää lankaa pyörällä keskustan lankakaupasta, reilun 4 kilometrin päästä kotoa. Sieltä ruskeat Salidat olivat loppuneet, mutta saman ketjun toisessa liikkeessä niitä vielä oli, kun myyjä sinne soitti. Otin pyörän alleni ja polkaisin viitisen kilometriä toiseen lankakauppaan saadakseni puuttuvan langan sukkiini. Kotimatkalle oli vaihtoehtona kaksi reittiä, joko lyhyempi oikoreitti pururatoja pitkin tai pidempi asvaltoituja teitä myöten. Valitsin pururadan vain kääntyäkseni vahingossa yhdestä pururadan risteyksestä rankemmalle ja mutkikkaammalle reitille. Sateesta pehmeällä purulla pyörääni ylämäkiin lykkiessäni tuumasin, että ahneella on ja että pidempää reittiä pitkin olisin jo perillä. Vaan tulipahan kuntoiltua ja ostettua kerralla pari kerää lankaa, että riittää seuraaviinkin (kirjoneule)sukkiin. Ruskeaa kului näihin sukkiin siis hieman yli 50 g ja oranssia noin 45 g.

Tykkään väriyhdistelmästä todella paljon, kontrastia on riittävästi ja yksinkertainen kirjoneulemalli tuo käsinvärjätyn langan kauneuden erinomaisesti esiin. Uusi lankojenpitelytekniikkanikin toimi:

Neulomisote on omasta katsomissuunnastani sikäli sama kuin ennenkin, että dominoiva väri (tässä kuvassa keltainen) on lähempänä neulottavaa silmukkaa. Ei-dominantin värin (kuvassa oranssi) neulon tuosta dominantin yläpuolelta toisin kuin moni muu.

Varsinainen ongelmani oli, että ei-dominantti lanka tahtoi jäädä helposti liian löysäksi. Opettelin kietomaan sen kerran pikkusormen ympäri sen sijaan, että se olisi kulkenut pelkästään pikkusormen ali. Dominanttia väriä pidän kuvassa kuten pidän lankaa silloin, kun neulon vain yhdellä värillä. Tällä tavalla saan pidettyä langat sopivasti erillään toisistaan ja säädettyä molempien kireyttä riittävän hyvin. Olen kyllä kokeillut toisenlaisiakin tapoja pitää lankoja, mutta tämä on toistaiseksi minulle helpoin ja nopein tyyli. Vain ei-dominantin langan sitominen pitkissä lankajuoksuissa vaatii pientä koukkimista, mutta minähän en tunnetusti sido lankajuoksuja kuin vasta kuuden tai sitä useamman silmukan ylityksissä.

Palataanpa vielä hetkeksi Lucy-sukkiin. Kauniithan ne ovat ja mukavat jalassa, mutta ehkä sittenkin aavistuksen liian suuret? Olen napakoiden sukkien ystävä ja koska omistan jo niin monet villasukat, harkitsen tarkkaan, kannattaako minun pitää näitä itselläni vai etsisinkö niille vielä sopivammat jalat. Aika näyttää kumpaan päädyn; ei näin kauniita sukkia ainakaan kaappiin kannata jättää makaamaan.