tiistai 24. kesäkuuta 2014

Neuloo se perussukkiakin

Vielä minä neulon ihan tavallisia perussukkia paksustakin langasta. Tällä kertaa otin käsittelyyn neulojatoverin värjäämän oranssi-ruskeakirjavan Seiskaveikan ajatuksena neuloa siitä sukat joko omalle miehelle tai hyväntekeväisyyteen.


En ole yleensä kirjavien lankojen ystävä, mutta tämä värjäys tuotti jostain syystä omaa silmääni miellyttäviä kuvioita. Parasta käytetyssä värjäystavassa oli se, että värien asettuminen pysyi hämmästyttävän samankaltaisena riipumatta silmukkamäärän vaihteluista kantapäässä, kiilakavennusosassa ja kärjessä. Nämä sukat on neulottu löysän käsialani huomioiden 2,75 mm puikolla ja 54 silmukalla kokoon 45-46. Vieläkin napakampaa olisi saanut neuloa, mutta kädet eivät tahdo nykyisin kestää yhtään kiristelyä. Ehkä siirryn seuraavaksi neulomaan worsted-paksuisia lankoja vielä varttimillisen pienemmillä puikoilla.

Mies ei suoralta kädeltä ihastunut kirjaviin sukkiin, mutta hänelle villasukkien ulkonäöllä ei ole minkään valtakunnan merkitystä, joten eivätköhän nämä hänelle jää. Mies on nimittäin viimeinkin saanut kulutettua puhki äitini hänelle neulomat ja minun jo muutamaan kertaan parsimat paksulankasukkaparit, joten pääsen vihdoinkin neulomaan hänelle uusia sukkia.

Tätä postausta kirjoitellessa muistin neuloneeni miehelleni aikaisemmin keväällä kahdetkin paksulankaperussukat. Hiihtolomareissulla neulotuista jämälankasukista tuli niin susirumat, etten viitsinyt niitä edes kuvata, mutta toiset perussukat olen näemmä dokumentoinut:


Puikko- ja silmukkaspeksit lienevät samat kuin kirjavissa sukissa, mutta lankana näissä harmaissa käytin villatakkiprojektista yli jäänyttä Lauri-sukkalankaa, joka on tuntumaltaan nykyistä Seiskaveikkaa paksumpaa ja siten nämä sukat ovat kirjavia sukkia napakammat ja tiiviimmät. Koska mies toivoi lämpöä ja kulutuskestoa erityisesti sukkien pohjiin, pujottelin kantapään alle sekä kärkeen ja päkiän kohdalle nurjalle lankaa melko tiheästi (sen vuoksi päällimmäisen sukan kärjen pohjapuoli näyttää epätasaiselta kuvassa). Raitalangaksi anastin äidiltäni vanhoja siniharmaita Seiskaveikan jämiä, ne kun sointuivat mukavasti päävärin sävyyn.

2 kommenttia:

  1. Näillä säillä on kyllä villasukilla käyttöä! Kaunista jälkeä, myös nuo edllisten postaustesi neuleet!!!

    VastaaPoista
  2. Tykkään todella paljon tuosta ensimmäisestä sukkaparista. Ihana tiikerikuosi vetoaa minuun. Olen 7 veljeksen eläinkuosilankoja hypistellyt useasti käsissä, mutta en ole ostanut (vielä). Kohta se itsehillintä kuitenkin pettää ja haen kotiin jokaista kuosia yhden. ;) Viime talvena tein parit sukat seeprakuosilla (Regian Zoofari), itselle pitkät valkeat seeprat ja ystävälle pinkit lyhyet seeprat. En ennen ole ollut eläinkuosien ystävä, mutta jokin villikuosillisissa villasukissa on hauskaa. :) Ja 7 veljestä on niin mukava aina neuloa!

    VastaaPoista