Sukkaputkessa

Kesä ei ole mikään syy olla neulomatta villasukkia. Blogini onkin sujahtanut sujuvasti sukkaputkeen, jonne ei paljon muita käsitöitä mahdu.

Olen tunnetusti monivärilankavammainen. Niinpä haastoin toukokuussa itseni etsimään jonkin perinteisestä poikkeavan sukkaviritelmän, jossa Lellun värjäämä kelta-vihreä Seiskaveikka rauhoittuisi vähän. Perussukkaa neuloen lanka olisi muodostanut omaan makuuni kovin levottomalta näyttäviä 1-2 kerroksen raitoja. Löytyi Posey, josta sain inspiraation kokeilla ihan omaa dominopalamallia.

Aloitin sukat 2,75 mm puikoilla ja 48 silmukalla ihan perinteisesti 3 o, 1 n -joustinneuletta pyörönä neuloen. Sen jälkeen siirryin sileisiin dominopaloihin, joita on kuusi kerroksellaan ja joista viimeinen yhdistettiin ensimmäiseen neuloessa. Sen jälkeen oli tulla tenkkapoo: miten jatkaa niin, ettei tarvitsisi katkaista lankaa eikä muutenkaan kikkailla, vaan neulomisjärjestys pysyisi loogisena. Onneksi neuloin sukkia neuletapaamisessa, jossa Niina ideoi järjestystä ansiokkaasti. Minä jalostin järjestystä vielä vähän eteenpäin: varren jälkeen neulottiin pyöreä kantapää ja dominopalan korkeuden verran pohjaa tasona kiilakavennuksineen kaikkineen. Pohjan reunasta sain näppärästi silmukat jalkapöydän ensimmäisen dominopalan toiseen sivuun ja viimeisen palan sai yhdistettyä neuloessa pohjan toisesta reunasta poimittuihin silmukoihin. Sitten taas dominopalan korkeuden verran pohjaa tasona ja dominopalat, kunnes terä oli riittävän pitkä kärjen aloittamiseen. Kärjen neuloin taas pyörönä sädekavennuksin.

En nyt siitä värien rauhoittumisesta tiedä, mutta olipahan hauska projekti siitäkin huolimatta, että sukansuun joustinta ja kärkeä lukuunottamatta koko sukka neulottiin siis käytännössä tasona. Jos sukansuun olisi neulonut poikittain vaikkapa aina oikein -neuleena ja kärjen lyhennetyin kerroksin, olisi sukat voinut neuloa kokonaan kahdella sukkapuikolla. Se olisi tietysti vaatinut myös pientä silmukointisessiota niin varrensuun poikittaista rinkulaa yhdistäessä kuin kärjen tyven sulkemisessakin.

Sukat nielivät yllättävän paljon lankaa: koon 38 sukkiin meni reilusti yli 100 g. Dominopaloilla on myös selvä taipumus vetäytyä kurttuun, mutta reilu kastelu ja tasolla kuivattelu auttoi siihen selvästi.

Kirjavaa lankaa jäi siis ylikin, ja päätin kokeilla sen avulla pyöröneuleena tehtävää intarsiaa erittäin simppelillä, omasta päästä repäistyllä mallilla.

Harmaa on Lauri sukkalankaa, joka jäi yli taannoisesta Full Circle -villatakkiprojektista. Paksusta langasta huolimatta otin käyttöön perätin 2,5 mm puikot, niin löysäksi on neulekäsialani käynyt ja sen verran paljon pidän tiiviistä neuloksesta sukissa. Silmukoita oli taas 48 ja sukansuussa tuo sama 3 o, 1 n -joustinneule. Sukkien etupuolelle neuloin 7 silmukan levyisen pystyraidan, jossa Lellun värjäämän langan värit pääsevät erityisen hienosti oikeuksiinsa.

Itse intarsiatekniikkaan en jaksanut etsiä ohjeita enkä miettiä viimeiseen asti parasta mahdollista neulomisjärjestystä. Niinpä toisessa reunassa värit sidotaan langat toistensa kanssa kietomalla ja toisessa reunassa silmukoita yhteen neulomalla.

Nurjalla puolella näkyy selvästi eri tavalla toteutetut värien kytkennät. Tuo oikeanpuolimmainen tapa neuloa silmukoita yhteen syö värillisestä raidasta puolikkaan silmukan, ja sukat käsityöfoorumilla esiteltyäni minulle kerrottiinkin se neulomisjärjestys, jolla molempiin reunoihin olisi saanut sitomisen lankoja kietomalla. Olen silti ihan tyytyväinen kokeiluuni, joka tosin oli aivan erityisen tylsä.

Molemmat sukat menevät luonnollisesti johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen, kunhan sopiva osuu eteen. Toiveissa olisi toimittaa nämä ja monet muut tämän vuoden aikana syntyneet ja vielä syntyvät neuleet johonkin paikalliseen keräykseen, joko Joulupuuhun tai jopa suoraan sosiaalitoimistoon heidän asiakasperheilleen jaettavaksi. Minä en totta totisesti lisää villasukkia tarvitse...