Ajatuksia käsitöistä

Seijasisko heitti minulle haasteen vastata yhteentoista käsityöaiheiseen kysymykseen. En yleensä innostu haasteista, mutta omaa suhdetta käsitöihin on aina mukava pohtia.

1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi?

Haluan joskus ommella ryijyn. Se voisi olla vaikkapa Hilkka Eskelisen Suovilla.

 Tai Taina Otsamon Koivu, kuvan ryijyistä mieluummin tuo leveämpi.

 Tai Minna Ahosen Ofelia.

Uskaltauduin kaappaamaan kuvat sivuilta, jonne linkit ohjaavat. Jos tämä on luvatonta, poistan kuvat ja jätän linkit - kuvat vain ovat niin paljon mielenkiintoisempia kuin pelkät sanat. Huomaan valinneeni kolmen suoralle kovasti vihreää. Mihinkäs sitä värimieltymyksistään pääsisi, ryijyjenkään suhteen.

2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistäsi?

Eiköhän se ole ollut lukioaikana Novitan Floricasta intarsiana neulomani kirjoneulepusero.

Onhan se ehkä nykymittapuun mukaan leveä ja lyhyenläntä laatikkopaita, mutta pidin aikanaan paitaa paljonkin. Kunnianhimokriteerit täyttynevät jo sillä, että tasona neulotussa  kirjoneuleessa oli parhaillaan yli kymmenen lankaa kiinni. Minulla on edelleen tuo paita tallessa, vaikken sitä ole enää vuosiin pitänyt edes pakkaspaitana toppatakin alla.

3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?

Jää. Sitä tapahtuu itse asiassa melko usein, siitäkin huolimatta, että minulla on useimmiten pari-kolme käsityötä kesken yhtä aikaa. Joskus käy kuitenkin niin, ettei mikään keskeneräinen huvita, mikään lanka laatikossa ei puhuttele eikä mikään malli suunnitelmissa olevista käsitöistä huutele. Ja silti tekisi mieli tehdä jotakin. Niinä hetkinä seilaan levottomasti käsityöblogeissa ja Ravelryssa, pengon lankalaatikoitani ja saatan neuloa paremman puutteessa jotakin keskeneräistä vain lopettaakseni hetken kuluttua. Viime aikoina olen pyrkinyt tekemään niinä hetkinä jotain ihan muuta, vaikkapa palapeliä. Kyllä se inspiraatio sieltä lopulta iskee.

4. Mitä käsityötä teet mieluiten?

Neulon. Vaikka tasaisin väliajoin saan virkkaus- ja ompeluhulluuskohtauksia, suurin rakkauteni liittyy puikkoihin. Neulominen on minulle samalla tavalla elinehto kuin hengittäminen, syöminen ja nukkuminenkin.

5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?

Olen kolmatta vuotta opiskelija. Entinen ammattini liittyi laboratoriotyöhön, jossa nautin eniten juuri itse käsillä tekemisestä, pipetoinnista ja sensellaisesta. Vahinko vain, että työnkuvani painottui ajan kuluessa yhä enemmän suunnitteluun, kehittämiseen, delegointiin ja raportointiin, joista varsinkaan viimeksimainittu ei jaksanut motivoida. Tuleva ammattini on terveydenhoitoalalla ja vaatii paljon käden taitoja. Nautin siitä, että saan tehdä käsilläni ja voin nähdä välittömästi työni tuloksia. Vaikka en valmistu käsityöläisammattiin, käsillä tekeminen on siis tulevaisuudessa olennainen osa myös työidentiteettiäni - sikäli mikäli koskaan työllistyn nyt opiskelemalleni alalle.

6. Vallitseeko työpisteessäsi totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?

Useimmiten valtakunnassani vallitsee hallittu kaaos. Mitä kiihkeämpi käsityökausi, sitä enemmän sekalaista roinaa ajelehtii käsityöpöydilläni. Kaiken alla piilee kuitenkin selkeä organisaatio, kaikille tarvikkeille on oma paikkansa ja kaikki langat ja kankaat on järjestetty jonkinlaisen (minulle itselleni melko selkeän) logiikan mukaan. Kaaos on siis raivattavissa varsin nopeasti niin halutessani. Pyrin siihen, että muualla kuin käsityösopessani on vain yksi keskeneräinen neule, se sillä hetkellä aktiivisimmin työn alla oleva.

7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan tehnyt siitä mitään? Kuinka kauan olet sitä säilönyt?

Minulla on varastoissani kaikenlaista, muttei mitään erityistä, joka olisi jäänyt kokonaan käyttämättä. Varastolangoistani vanhimmat ovat syksyltä 2011 (sen ainokaisen reilusti vanhemman lankaerän sain juuri neulottua pois varastoista; esittelen lopputuloksen sitten, kun neule on joskus saatu kuvattua). Kangasvarastoissani on lähes 10 vuotta vanhoja kankaita, mutta ei juurikaan itse ostamiani, sillä olen saanut lähes kaikki kankaani naapurin kotiompelijalta lahjoituksena. Oikeastaan ainoa selkeä huti on yksi oasis-sieni, jonka alkuperäisen käyttötarkoituksen olen unohtanut. Sieni näkyy olevan edelleenkin avaamattomassa myyntipakkauksessaan.

8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? 

Ei ole yhtä selkeää mielentilaa, joka johtaisi käsitöiden pariin. Käsityöt ovat minulle paitsi tapa kuluttaa aikaa (vaikkapa bussissa istuessa tai odotushuoneessa vuoroa odotellessa) tai keskittyä (luennoilla), myös tapa hallita tunteita. Puran ahdistusta neulomalla. Jos tunteeni kuohuvat, käsitöiden tekeminen tuo kaivattua mielenrauhaa. Käsitöiden avulla todistan itselleni ja ehkä vähän muillekin, että saan aikaan edes jotakin. Tasaisin väliajoin hurahdan, luiskahdan luovuuden kuohuihin, puhkun intoa ja onnistumisen riemua. Käsitöihin kietoutuu koko elämän tunneskaalan kirjo.

9. Oletko mielestäsi keksinyt joskus jonkin aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissäsi?

En ehkä ole keksinyt mitään aivan uutta ja ihmeellistä, mutta olen melko hyvä soveltamaan ja kehittelemään jo olemassa olevia ideoita. Olen suunnitellut paljon erilaisia pieniä neulemalleja, osa oivaltavampia kuin toiset, mutta mitään täysin uniikkia ideaa niissä ei ole ollut. Toistaiseksi tyytyväisin olen Fredrika-sukkiin.

Vaikka kantapään malli-idea ei ole omani, sain kehitettyä sitä itselleni mieluisampaan suuntaan ja suunniteltua sen ympärille tasapainoisen kokonaisuuden. Neulesuunnittelusta on pikkuhiljaa tullut melko oleellinen osa käsityöharrastustani, vaikka edelleen pidän itseäni täysin amatöörinä sillä saralla. Saan valtavasti mielihyvää siitä, että malleistani pidetään ja niitä neulotaan.

10. Minkä arvosanan antaisit käsityötaidoillesi?

9+. Parantamisen varaa olisi monellakin osa-alueella, mutta jo näin on erittäin hyvä.

11. Mikä on sinulle rakkain jonkun muun tekemä käsityö?

Äitini on neulonut minulle viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana ainakin boleron, pitsitunikan ja kietaisuvillapaidan. Arvostan niitä valtavasti, sillä äitini on minulle läheinen ja rakas, ja tiedän hänen ajatelleen minua lämmöllä neuleita tehdessään. Mutta ehkä sittenkin kaikkein rakkaimpien käsitöiden joukon kärkeä on isäni ompelema Karin Keitelin Viimeinen lämmin -ryijy.

Ryijyn ompeleminen on vaatinut valtavasti työtunteja. Värit ovat täydelliset, tunnelma on käsinkosketeltava. Ryijy on paraatipaikalla olohuoneemme seinällä. Meillä on myös toinen isäni ompelema ryijy, Vuokot, joka sekin on minulle hyvin tärkeä jo sen tekemisen ajankohtaan liittyvien muistojen vuoksi. Isäni on tehnyt ja kunnostanut meille myös muutamia huonekaluja, joilla on ryijyjen ohella valtava tunnearvo. Nimenomaan isäni on minun käsityöidolini, esimerkki siitä, miten ennakkoluulottomasti kaikkea voi kokeilla ja miten paljon käsillä pystyykään tekemään.

P.S. En yleensä pyydä kommentteja, vaikka niistä kovasti ilahdunkin, ja niistä on muodostunut yksi syy pitää blogia. Tällä kertaa olisi kuitenkin erityisen mukava tietää, haluaisitko juuri sinä lukea enemmänkin tämän tyylisiä kirjoituksia pelkkien valmistuneiden käsitöiden esittelyn lisäksi.