Sinisten kankaat ovat esikoisen verhokapan ylijäämää sekä alunperin muovailualustaksi ostettua kerniä, pinkkien kankaat ovat lahjoitus- ja "sikasäkki" -osastoa. Kangasmerkkikin on kierrätetty vanhan t-paidan niskasta. Pinkit pääty(i)vät ystävien tyttärille, siniset sai kuopus.
Sinänsä helppo malli osoittautui aikaavieväksi hihansuu- ja pääntiealavarojen takia. Jos olisin yhtään paremmissa väleissä vinonauhan kanssa, olisin hoitanut huolittelut sillä. Koko on se ainokainen tarjolla ollut 80 cm, joka on vähän niukanlainen, mutta koska olen vain itseoppinut ompelija enkä hallitse kaavoittamisen saloja, päätin pysytellä tiukasti annetuissa kaavoissa. Sinänsä essu on osoittautunut käytössä oikein käytännölliseksi, sillä sitä ei lapsi itse saa kiskottua päältään kesken ruokailun. Vain valjaat puuttuvat... Paras ruokailusuoja "minä syön itse" -taaperolle onkin aikuisten esiliina, jolla saa suojattua paitsi vaatteet myös tuolin, ja solmiamisnauhoilla saa lapsen köytettyä kiinni penkkiin. Tätä vinkkiä suunnittelin tarjoavani Niksi-Pirkkaan, tosin sosiaaliviranomaiset voisivat olla eri mieltä niksin erinomaisuudesta (ainakin ne, joilla ei ole koskaan ollut syöttötuolista pöydille kiipeileviä lapsia).
Pikatikkinä surautin esikoisen puukynille penaalin kaapin kätköistä löytyneestä huonekalukankaasta. Vetoketjujakin on kertynyt vuosien varrella erinäisistä purkutekstiileistä sen verran, että niistä riittää turhempiinkin näpertelyihin. Sainpahan viimein heittää roskiin arviolta 20 vuotta vanhan penaalihirvityksen, joka oli paitsi osittain rikki, myös järkyttävän rumaa kumimaista materiaalia.
Sinänsä helppo malli osoittautui aikaavieväksi hihansuu- ja pääntiealavarojen takia. Jos olisin yhtään paremmissa väleissä vinonauhan kanssa, olisin hoitanut huolittelut sillä. Koko on se ainokainen tarjolla ollut 80 cm, joka on vähän niukanlainen, mutta koska olen vain itseoppinut ompelija enkä hallitse kaavoittamisen saloja, päätin pysytellä tiukasti annetuissa kaavoissa. Sinänsä essu on osoittautunut käytössä oikein käytännölliseksi, sillä sitä ei lapsi itse saa kiskottua päältään kesken ruokailun. Vain valjaat puuttuvat... Paras ruokailusuoja "minä syön itse" -taaperolle onkin aikuisten esiliina, jolla saa suojattua paitsi vaatteet myös tuolin, ja solmiamisnauhoilla saa lapsen köytettyä kiinni penkkiin. Tätä vinkkiä suunnittelin tarjoavani Niksi-Pirkkaan, tosin sosiaaliviranomaiset voisivat olla eri mieltä niksin erinomaisuudesta (ainakin ne, joilla ei ole koskaan ollut syöttötuolista pöydille kiipeileviä lapsia).
Pikatikkinä surautin esikoisen puukynille penaalin kaapin kätköistä löytyneestä huonekalukankaasta. Vetoketjujakin on kertynyt vuosien varrella erinäisistä purkutekstiileistä sen verran, että niistä riittää turhempiinkin näpertelyihin. Sainpahan viimein heittää roskiin arviolta 20 vuotta vanhan penaalihirvityksen, joka oli paitsi osittain rikki, myös järkyttävän rumaa kumimaista materiaalia.
Kaikkea sitä tuleekin tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti