Kotiin tullessa Vienolla oli tuhannen voltin tukka ja päällä pelkkiä riepuja. Ryysyt lensivät roskikseen ja Vieno pääsi kokeilevaan kotikampaamoon. Metallinen turkkikampa ja kiehuva vesi tekivät ihmeitä paljastaen silkinhienon blondikuontalon. Vaikkei ompelimoni ehkä tuotakaan barbiemaailman haute couturea, työntekijöillä (pl. omistaja) on säälliset työehdot. Koska olin juuri riistänyt nukkeparan vaatetuksen lukuunottamatta käsilaukkua ja pientä morsiushuntua (!), piti hänelle ommella mekko, jossa odotella kattavampaa garderobia.
Tässä hän on:
Mekkokangas on samaa villasekoitekangasta kuin aikaisemmin esittelemäni lasten liivimekko. Pitsit ovat "Eijan pitsitukun" lahjoitus; tätä kapeaa pitsinauhaa kuluisi varmasti jatkossakin, onneksi jäljelle jäi vielä pätkä. Koska en aio ryhtyä Tosiharrastajaksi, takana on jälleen pelkkä tarrakiinnitys - barbiet ovat kuitenkin vain leikkikaluja. Tosin Vienon innoittamana voisin ryhtyä sivutoimiseksi nukkekampaajaksi, sen verran tyydyttävää (ja helppoa!) oli kunnostaa vanhaa ja hamppuista pehkoa uuteen uskoon.
Ei voi kuin ihailla! Olet todella taitava.
VastaaPoista