Kassialman päiväkirja

Kun pahin lanka-ahdistukseni alkoi hellittää, ryhdyin katselemaan, mitä muuta pitäisi tehdä nurkkien raivaamiseksi. Luonnollinen johtopäätös oli aloittaa kangasvaraston vajuttaminen. Mitäpä minä muutakaan ompelisin kuin kaksipuoleisia kauppakasseja ja projektipusseja, samoilla vanhoilla malleilla kuin ennenkin.

Ihan aluksi ompelin knot bag -projektipussin Pehtoori-yhteissukkaneulonnassa vähintään yhden sukan valmiiksi saaneiden kesken arvottavaksi. Kun kerran otin esiin kirpparilta haalimani Maija Isolan Anemone -kankaan sekä jo kovin tutun vihreän kiekurakuosisen, päätin käyttää koko kukkakankaan mahdollisimman tarkkaan. Se riittikin yhteen pienempään ja yhteen vähän isompaan pussukkaan. Siitä se sitten lähti, kassialman ristiretki kangasvarastojen uumeniin. Ensin leikkelin kustakin kankaasta isojen kauppakassien osia (mikäli kankaan koko oli riittävä), lopuista paloista täsmäilin isompia ja pienempiä projektipusseja sen mukaan, miten sain kunkin kankaan kulutettua mahdollisimman tarkasti.

Vihreä peikonlehtikuosinen tukeva puuvilla sai kaverikseen jo useampaan otteeseen kassiompeluksissa vilahtaneen vihreäsävyisen rinkulakuosin. Joulunpunaisen kuosikankaan kaverina on yksivärinen tummanruskea.

Ruskea-valkoista kuosikangasta riittää ja riittää ja riittää, samoin sen kaverina olevaa Ikean musta-valko-ruskeaa lintukangasta. Tämä oli jo kolmas kassi samoista kankaista, ja vieläkin niitä jäi kahteen tai kolmeen kassiin. Valkopohjainen pallokangas on naapurini entisiä sisustustekstiilejä, tuosta samasta kankaasta on paneeliverhot esikoiseni huoneessa edelleen. Toisena puolena on yksivärinen tummanruskea.

Pienempi nurkka ruskea-valkoista kangasta riitti pieneen pussukkaan, jonka toisena puolena on kaurapuuronbeige. Hurmaavaa kahviaiheista kangasta olen säästellyt näihin päiviin asti, enkä vieläkään raaskinut ommella kuin pienen pussukan, jonka sisäpuolella on turkoosi-ruskeaa puuvillaa.

Vasemmanpuoleisessa pussukassa on edellä mainitsemani vihreäsävyinen rinkulakangas, sisäpuolella jälleen vaaleanvihreää kiekurakangasta - loppuivathan ne molemmat vihdoin ja viimein! Omppukankaan nappasin neulojatoverilta, joka oli laittamassa sitä paikallisten neulojien käsityövaihtolaatikkoon. Vuorina on jälleen yksiväristä tummanruskeaa. Näistä vihreävoittoinen pussukka lähti uudelle omistajalle vaihtokaupalla maksullista neuleohjetta vastaan.

Ohutta päivänkakkara-perhosverhokangaspalastakin olin hillonnut valehtelematta kymmenen vuotta, peräisin se on ns. sikasäkkiostoksesta (ostin auton peräkontillisen sekalaisia kankaita sen kummemmin niitä perkaamatta, koska kotipihaan asti tuotiin ja melkein ilmaiseksi sai). Raitakankaan sain entiseltä työkaveriltani hänen tehdessään muuttoa toiselle paikkakunnalle ja peratessaan omia käsityötarvikkeitaan. Kukkakankaan taisin saada kulutettua loppuun, mutta raitakangasta jäi vielä reilusti.

Edellä nähtyjä peikonlehti- ja omppukankaita riitti vielä kolmeen projektipussiin, kahteen pieneen ja yhteen vähän isompaan. Näissä kaikissa on siis samat kankaat.

Ruskea-valkoisia projektipusseja yhdistää puolestaan tuo sähäkällä oranssilla tehostettu lehtikuvioinen kuosikangas, joka siis löytyy kaikista pussukoista.

Eivät nämä tähän jää, valitettavasti. Kauppakasseille on kyllä kysyntää, ajattelin antaa lasten opettajille yhdet kevätlahjoiksi, mutta projektipussit odottavat vielä loppusijoituskohdetta. Voisin vaikka arpoa yhden tai kaksi projektipussukkaa halukkaiden kesken; halukkuutensa osallistua arvontaan voi ilmaista vaikkapa kommenttina tähän postaukseen.

Pahoin pelkään, ettei kassimania tähän jää. Järjestelin kyllä kankaani uudelleen ja sain taas yhden laatikon vähemmäksi lattiasäilytyksestä, mutta eivät nuo kankaat ihan heti ompelemalla lopu. Mutta kuten norsukin syödään pala kerrallaan, myös minun käsityömateriaalivarastoni pienenevät kerä ja kangaspala kerrallaan...