Minulla oli vakaa aikomus olla osallistumatta tänä vuonna minkään sortin neulomiskisaan. Jouduin pyörtämään päätökseni siinä vaiheessa, kun eteen tuli Sock Madness -hullutteluun ilmoittautumisen aika. Tässä kisassa kaikki kisaohjeet on mahdollisuus saada itselleen maksutta, mikäli neuloo ensimmäisen kisaohjeen mukaiset sukat vähintään puoliväliin saakka kahden viikon sisällä ohjeen julkaisusta . Sen jälkeen kokonaisen sukkaparin valmiiksi saaneet osallistujat jaetaan joukkueisiin, ja jatkokierroksilla joukkueiden hitaimmat putoavat pelistä pois siten, että viimeisellä kierroksella jokaisesta joukkueesta on jäljellä yksi kisaaja. Minä päätin haluta sukkaohjeet, vaikken varsinaisesti nopeuskisaamiseen ollut ryhtymässäkään.
Ensimmäinen ohje oli Alohomora, pintakuviollinen perussukka, joka neulotaan varresta varpaisiin. Ohje on peräti 72 silmukalle, joten onneksi malli on hyvinkin unisex, sillä tiesin vaatimukset täyttävistä sukista tulevan reilun kokoiset valitsemastani 1,75 mm:n puikkokoosta ja ohuen tuntuisesta (kaimani minulle lahjoittamasta) vaaleanvihreästä Katia laine nylonista huolimatta.
Varteen olisi riittänyt viisi ruutukuviota, mutta minä neuloin suosiolla kuusi, jotta varren pituus olisi edes jotenkin järkevässä suhteessa terän pituuteen. Terään piti neuloa kuusi ruutumallikertaa, joten minun käsialallani sukista tuli reilusti miesten kokoiset. Malli keräsi kovasti kehuja, ja ihan kivahan se on, mutta minusta ihan käsittämättömän tylsää neulottavaa. Ohje itsessään oli virheetön ja hyvin laadittu, ja juuri tällainen malli sopii erinomaisesti sukkakisailun alkuun, joten narina mallin tylsyydestä on ihan henkilökohtainen ongelmani. Minä olin kyllä tyytyväinen, että sain kisan pakottamana neulottua jemmaan reilusti isommat sukat, niille kun tuntuisi olevan ystävä- ja sukulaispiirissä enemmänkin halukkaita vastaanottajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti