Hullut raidat

Jo joskus joulukuussa neuloin itselleni virolaisista villalangoista Stripes Gone Crazy -villatakin. Lopputulos oli niin onnistunut, että ajattelin takin ansaitsevan kunnon kuvat blogia varten. Vaan niin paljon inhoan kameran edessä keikistelyä, että turha niitä kuvia on jäädä odottelemaan, jää pian koko takkiprojekti raportoimatta.

Siinäpä se, neulottuna, pestynä ja kuositeltuna, mutta vielä ilman nappeja. Vihreä lanka on kirpputorilta, sinapinkeltainen Tallinnan satamapuodista.

Tämän mallin paras jujuhan on takana. Juuri näiden lyhennettyjen kerrosten avulla tehtyjen raitojen ansiosta takki oli mielenkiintoista ja siten nopeaa neulottavaa, vaikka tikuttelin menemään 2,25 mm puikoilla L-kokoa. Ohje on moitteeton ja virolainen villa pehmeni ihanasti marseillesaippuapesussa, joten tästä tuli kerralla luottovillatakki, vaikka malli melko lyhyt omaan makuuni onkin.

Puiset sydännapit ostin paikallisesta kivijalkakaupasta. Olin ajatellut ihan peruspyöreitä puunappeja, mutta jotenkin tämmöinen pieni söpöstely vain korostaa rouhean villatakin luonnetta.

Jämälangoista neuloin vielä säärystimet.

Vihreitä raitoja neuloin niin pitkään kuin lankaa riitti, loppu piti mennä sinapinkeltaisen voimin. Vähän turhan väljät säärystimistä lopulta tuli, joten tällä hetkellä ne odottavat kevyttä pesukonepyöräytystä huovuttuakseen vähän napakammiksi.

Tympii tällaiset surkeat kuvat, ja pistää välillä miettimään koko bloggaamisen mielekkyyttä. Mutta minkäs teet, kun ei ole minkään valtakunnan kiinnostusta kuvata tai olla kuvattavana...