Vähän sinne päin -Paulat

Niina Laitinen on koonnut kaksitoista sukkamalliaan kauniiksi kokonaisuudeksi nimeltä Sukkakalenteri 2015. Vaikka kaikki yksittäiset ohjeet taitavat olla maksuttomasti saatavilla, halusin tukea suunnittelijaa ostamalla varsin edullisen kalenterin kokonaisuudessaan itselleni. Alunperin ajattelin neuloa kalenterista vain December socksit, sillä minulla ei ole enää juurikaan paksuja worsted-sukkalankoja, joille suurin osa ohjeista on suunniteltu. Vaan sitten muistin viljankeltaisen Titityyn Muisto-vyyhdin, joka kaipasi hyvin yksinkertaista mallia päästäkseen oikeuksiinsa. Sukkakalenterin malleista Paulat tuntuivat sopivan juuri tähän tarkoitukseen.

Halusin käyttää koko Muisto-vyyhdin mahdollisimman tarkkaan, mutten halunnut aloittaa sukkia kärjestä. Niinpä loin 48 silmukkaa väliaikaisella virkkausaloituksella, jotta voisin neuloa kantapään ja terän perinteisesti varpaisiin päin, ja lopuksi varsia ylöspäin niin pitkään kuin lankaa riittäisi.

Neuloin aloituksen jälkeen pari kerrosta sileää oikeaa, sen jälkeen vahvistetun kantalapun ja pyöreän kantapääkäännöksen. Kiilakavennukset tein joka toinen kerros, kunnes silmukoita oli jäljellä 44, ja kärkeen tein perinteistäkin perinteisemmän sädekavennuksen. Molemmat terät neulottuani purin väliaikaiset aloitukset ja poimin silmukat puikoille, ja neuloin taas pari-kolme sileää kerrosta samalla yhteensä 4 s kaventaen. Koska en oikein tahdo sietää epäsynkronoitua joustin- ja mallineuletta, päätin aloittaa nappilistan samaan aikaan nilkkajoustimen kanssa. Sileään sääriosaan tein parissa kohtaa pohjelevennyksiä, ja sukansuun joustinkin on 2 o, 2 n ohjeen 1 o, 1 n sijaan.

Lanka oli ihanan rehellisen villalangan tuntuista: rouheaa, mutta hämmästyttävän pehmeää neulottuna pintana. Onni-värjäys näytti vyyhdillä vähän kalpealta, ja se yllättikin iloisesti valmiissa sukissa. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt neuloa sukat sittenkin valitsemaani 2,75 mm puikkokokoa pienemmillä puikoilla, sillä lopputulos oli omaan makuuni vähän turhankin pehmoinen. Vaan ihanat sukat näistä tuli, ja (eripariset) napitkin löytyivät omista jemmoista, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja mallikin on ehkä suurin piirtein tunnistettavissa, vaikka niin monta muokkausta tulin matkan varrella tehneeksi.

Nämä sukat pidän ehdottomasti itselläni. Olin jopa sen verran fiksu, että jätin pienen jämän talteen parsimista varten, enkä edes yrittänyt kuluttaa lankaa viimeisiin sentteihin asti. Sillä eihän näin kivoja sukkia voi parsia millä tahansa langalla sitten, kun ne väistämättä kuluvat päkiästä puhki.