Lintilla, toinen otto

Ensimmäinen Lintilla-huivini oli aikamoinen pellenoksennus, ja kun sovittelin sitä päälleni, totesin, että huivi saa minut merisairaan näköiseksi. Onneksi kanssaneuloja ihastui huiviin, ja sain vaihdettua sen itselleni mieluisampaan lankaan. Vuodenvaihteen tienoilla kitkuttelin vaihtarilangasta toisen Lintillan.

Vaihtokauppalanka oli sekin Wollmeise Twiniä, tällä kertaa petrooli-harmaanruskeakirjava WD-värjäys nimeltä Tambopata. Neuloin huivin peräti 2,25 mm puikoilla, sillä ensimmäinen versio oli omaan makuuni liian löysän oloinen. Reunaröyhelöitä uskalsin neuloa runko-osaan silti vain 20 ennen päättelyreunan röyhelöitä; lopulta lankaa jäi ylipainoisesta vyyhdistä sen verran paljon, että sillä olisi ehkä saanut sen 21. röyhelönkin tehtyä.

Mitenkään viimeistelemättä huivi on mukavan ryhdikäs ja juuri sopiva kaulaan kietaistavaksi - tässä kuvassa se on ulkoilutakkini kauluksen päällä. Pidän väristä, joka on todellisuudessa kaunis, intensiivinen petrooli, jonkin verran vihreämpi kuin kuvissa. Aika näyttää, onko malli sittenkin liian röyhelöinen tullakseen käytetyksi, mutta lupaan ainakin yrittää.