tiistai 17. helmikuuta 2015

Eroon epämääräisistä langoista

Novitavilloja ja kasvikuitulankoja sisältävä laatikko oli vuoden vaihtuessa aivan täyteen ammuttu. Sytomyssyneulonta on vajuttanut laatikon sisältöä kiitettävästi, mutta päätin samalla työstää laatikosta pois muitakin lankoja.

Anoppini toivoi joulun seutuun, että virkkaisin heille lisää lumihiutaleita joulukuusenkoristeiksi. Jokunen vuosi sitten vein heille tusinan verran virkattuja hiutaleita, ja kuulemma muita koristeita ei heidän kuuseensa valojen lisäksi tarvitsisikaan, jos hiutaleita olisi enemmän. Siinäpä siis oiva käyttökohde orvolle keränlopulle valkoista Novita Kotiväkeä - ja ei kun tuumasta toimeen.


Lanka riitti 1,75 mm koukulla virkattuna 15 lumihiutaleeseen. Tein kolmella erilaisella mallilla, joista kuvan vasemmassa reunassa yksittäisesimerkit. Ylin on Auvergnasse, keskimmäinen hieman modattu Simple Picot Snowflake ja alin ihan omasta päästä kehitelty malli. En taaskaan tärkännyt virkkuitani mitenkään, sillä napakaksi virkkaaminen ja silittäminen kyllä riittävät vallan mainiosti joulukoristekäytössä.

Ravelryn Lankalaatikko-ryhmässä polkaistiin tammikuussa käyntiin myös yhteistempaus tilkkupeittojen kokoamiseksi Vaaka ry:lle. Vaaka kerää tänä vuonna erityisesti valmiita vauvanpeittoja ja niihin sopivia pussilakanoita, ja kun yksi lankalaatikkolainen lupautui kokoamaan peitot ja ompelemaan pussilakanoita, innostuin toden teolla tilkkujen neulomisesta.


Ensin neuloin 3 mm puikoilla kirpparilta haalittua, ilmeisesti ainakin osittain purettua beigeä Novita Floricaa yhdessä jonkin toisen värisen Florican kanssa. Sinne menivät viimeiset jämät vaaleanharmaata ja luumua, minkä jälkeen päätin kaivella mukaan muita sekalaisia ohuita villalankajämiä. Mukaan kelpasi niin värinsä tai tuntumansa puolesta ei-niin-mieluisia fingering-sukkalankajämiä kuin aikanaan huiveista yli jääneitä nöttösiä.

Kun kerran vauhtiin pääsi, jämälankojen ja epävärisen Florican kulutusprojektia ei pysäyttänyt enää mikään.


Beigeä ja hiekanruskeaa riitti ja riitti ja riitti, neljänteen tilkkuun kaivelin jämälankapussista Pirtin kehräämön ohutta karstalankaa kaveriksi vaaleamman langan loputtua, ja lopun tein kaksinkertaisesta hiekanruskeasta, kun karstalanka loppui.


Näihin tilkkuihin sain upotettua kaikenlaisia epämääräisiä langanloppuja: ei-niin-mieluisan värisiä sukkalankajämiä, ohuita huivilankoja, paksuja ja rouheita mysteerivillalankoja, ylipäänsä kaikenlaista pientä, joille oli ollut vaikea keksiä sopivaa käyttökohdetta, mutta joita ei tietenkään ollut voinut heittää roskiinkaan. Kylläpä olikin uskomattoman koukuttavaa ja antoisaa saada kaikenlaisia epämääräisiä langanloppuja neulottua potentiaalisesti hyödylliseen muotoon ja vieläpä niin, ettei loppusijoituskohdetta tarvitse jälkikäteen miettiä! Kahdentoista tilkun jälkeen olin jo sitä mieltä, että nyt saa riittää, mutta vielä piti vääntää kolme kiellon päälle, ennen kuin toimitin koko satsin peittojen kokoajan veljen postilaatikkoon. Näistä viimeisestä kolmesta en ehtinyt edes kuvaa nappaamaan.

Tilkkuilun lisäksi päätin muuttaa tiskirätteihin korvamerkityt langat valmiiksi räteiksi - miksi ihmeessä varastoisin lankoja "tulevaa rättitarvetta varten", kun voisin aivan hyvin jemmata valmiit rätit pahan päivän varalle.


Niin syntyivät kuvan neljä tiskirättiä, kaksi vaaleanvirheää Novita Suvista ja kaksi korallinväristä Novita Alabamasta. Ja kaikkein huvittavintahan koko projektissa oli se, että muutama päivä viimeisen rätin valmistumisen jälkeen vain harvakseltaan neulova ystävä kysäisi, voisiko hän tilata minulta muutaman rätin veljelleen; veli oli innostunut neulotuista räteistä nähtyään minun ystävälleni neulomia tositoimissa. Niinpä nämä rätit eivät koskaan ehtineet jemmalaatikkoon asti.

Jos vuoden alussa kasvikuitulankojen ja Novitavillojen laatikko oli aivan täynnä, on se nyt enää korkeintaan puolillaan ja värivalikoima vastaa paljon paremmin omia henkilökohtaisia makumieltymyksiäni. Lankoja uudelleen järjestelemällä sainkin jo yhden viidestä lankalaatikostani tyhjäksi - vain täyttääkseni sen heti huiveilla, joille ei tätä ennen ole ollut oikein mitään kunnollista säilytyspaikkaa. Vielä kun saisi yhden lankalaatikon tyhjäksi, saisin myös kaikki villasukkani yhteen ja samaan paikkaan...

2 kommenttia:

  1. Lumihiutaleet on tosi kivan näköisiä, pahus ku mie laitoin äskettäin valkoista puuvillalankaa kierrätykseen.
    Miekin liityin FB ryhmään, jossa tehdään "vilttejä kellokoskensairaalaan" jottain mummoneliöitä mieki virkkaan sinne:)

    VastaaPoista
  2. Pakko ihailla sun systemaattista lankojen vajutusta =) Mä tuhosin viimeisimmät seiskaveikkani viime syksynä paikallisten mummojen ja pappojen villasukkaprojektiin, kun piti olla konepestävää!

    VastaaPoista