Pientä puuhastelua

Työn alla on kaikenlaista vähän enemmän keskittymistä vaativaa, ja niiden valmistuminen ottaa aikansa. Ne harvat valmistuneet kuuluvat puolestaan kategoriaan Sesonkisalaisuudet. Niinpä kuittaan tämänkertaisen blogipostauksen parilla välipalahommalla, jottei useamman vuoden hyvin jatkunut säännöllinen bloggausputki pääsisi katkeamaan.

Näissä tiskiräteissä ei ole kerrassaan mitään uutta:

Sama malli kuin ennenkin ja onpa vaihtokauppadiilauksena minulle päätynyt, todellisuudessa kuvan väriä tummempi oliivinvihreä Novita Linneakin (se puuvilla-pellavasekoiteversio) tuttu aikaisemmista tiskiräteistä. Sitten viimenäkemän tiskirättejä on syntynyt laskujeni mukaan 7 kpl, eivätkä nämä tähän jää. Aina välillä kun tekee mieli neuloa jotain helppoa ja nopeaa valmiiksi asti, ja toisaalta tällainen suoraviivainen pikkupuuhastelu sopii oivallisesti tilanteisiin, joissa olisi tarkoitus keskittyä neulomisen sijaan vaikkapa luennon kuuntelemiseen. Osalle räteistä on jo uhri katsottuna, osa jää vielä jemmaan odottamaan.

Muutama päivä sitten vietin A-luokan vapaapäivän, mikä tarkoitti noin kuutta tuntia ihan yksin kotona. Sen kunniaksi tein ihan mitä huvittaa, ja siinä tuoksinassa kokeilin huovuttaa käsin muutamia huopapalleroita, ihan vain kokeeksi.

Kaikki lähti siitä, kun päättelin hahtuvasta neulomiani huovutettuja tumppuja. Siitä jäi kasa hahtuvapätkiä, joiden tuumasin soveltuvan oivallisesti pallerohuovutukseen. Niin syntyi tuo kuvan punaruskeakirjava huopahelmi. Tuloksesta innostuneena kaivoin huopuvien lankojen jämäpussistani pieniä nöttösiä pääosin hahtuvaa ja kerin niistä pieniä lankapalloja, jotka huovutin käsin mäntynestesaippualla ja vedellä. Vähän langasta riippuen palleroon jäi enemmän tai vähemmän näkyviin lankakerämäinen olomuoto, mutta yhtä kaikki ne huovuttuivat kuitenkin purkautumattomiksi pallosiksi. Näitä pitää tehdä lisää, eri kokoisia ja eri värisiä, jotta joskus saan yhdisteltyä näistä ja sattumanvaraisista puuhelmistä kaulakorun.