Ihan pimeetä eli pussista asiaa

Kirottu on tämä pimeä vuodenaika, jolloin kaikenlainen käsitöiden kuvaaminen on harvinaisen hankalaa. Nykyinen kamera taipuu sentään sisäkuvaukseen sen verran, että kuvista saa selvää, mutta stailausolosuhteissa on lievästi ilmaistuna toivomisen varaa. Niinpä läjä ompeluksia odottaa hetkeä, jolloin sää sallisi kuvaamisen luonnonvalossa ja mieluummin pihalla. Sitä odotellessa tarjolla on vain pieniä puheita yhdestä pussista.

Päätin nimittäin opetella taas vaihteeksi vetoketjullisten pikkupussukoiden ompelua, sillä isommista ompeluksista jää lähes aina kangaspaloja, joista ei ole edes varsinaiseksi projektipussukaksi. Sitä paitsi minulle on kertynyt kasa lyhyitä vetoketjuja, kiitos nyttemmin eläköityneen, naapurissa asuvan kotiompelijan. Siinä opettelun tuoksinassa päädyin jonkin käsityöblogin kautta tämän saksankielisen ohjevideon äärelle, minkä jälkeen päätin kyseisen vetoketjupussimallin olevan riittävän helppo jopa nykyiselle vireystilalleni.

En jaksanut miettiä tukikankaitten kanssa värkkäämistä, joten kaivoin varastojen kätköistä todella tukevan kangaspalan päälliseksi ja jotakin melko randomia vaaleaa kangasta vuoriksi. Pussukan koko määräytyi käytettävissä olevan vetoketjun mukaan. Malli on tosiaan helppo, mutta siitä huolimatta onnistuin asemoimaan saumaan ommeltavan lenksun vinksalleen, mutta eipä anneta pienten kauneusvirheiden häiritä. Ihan hupaisa lopputulos, miten lie käyttökelpoisuuden laita. Ehkä tässä voisi kuljetella jotain neulonnan oheishärpäkkeitä, saksia ja mittanauhaa ja sensellaista. Eiköhän tämä kelvanne johonkin vaikkapa arvontapalkinnoksi, itse en pussukalla joka tapauksessa mitään tee.

Toivotaan, että pyhäinpäivän viikonloppu on ulkokuvauksille suosiollinen. Muussa tapauksessa blogini saattaa vallan hiljetä toviksi, sillä poikkeuksellisesti minulla ei ole enää yhtään blogipostausta ajastettuna tuleville päiville. Kerrankos sitä nähtiin tämäkin päivä käsityöhullun elämässä.