Toiset tekevät kauniita käsitöitä harkiten hankituista materiaaleista ja kuvaavat ne kauniisti - niin kuin esimerkiksi Joko ja Eila. Minä rämmin sekalaisten jämämateriaalien suossa, innostun milloin mistäkin epämääräisestä lankakerästä tai kankaanpalasta ja kehittelen projektin, jonka avulla saan kulutettua kulloisenkin materiaalin mahdollisimman tarkkaan loppuun. Useimmiten pyrin edes etäisesti käyttökelpoiseen lopputulokseen, mutta läheskään aina en tiedä, kenen riesaksi jämätöitäni lykkäisin. Toisekseen minulla ei ole silmää, malttia eikä välineitä kauniiden kuvien ottamiseen, joten otokset ovat lähes poikkeuksetta korkeintaan juuri ja juuri arkistointikelpoisia. Niinpä tälläkin kertaa on tarjolla taiteen sijaan raportti muutamien jämälankojen kohtaloista.
Noin 60 g kirpputorilta ja huutonetistä hankittuja Novita Bambuja muuttui Windmill-tiskiräteiksi 3,5 mm puikoilla. Tällä kertaa luin ohjeen kunnolla läpi, joten ainoa modaus on ulommaisten silmukoiden aina oikein -neule, päättelylangalla virkkasin lisäksi keskelle ripustuskoukut. En yleensä suuremmin välitä aina oikein -neuleesta enkä lyhennetyistä kerroksista, mutta tämä nimenomainen malli on todella koukuttava. Vielä kun keksisin, kuka näitä rättejä tarvitsisi.
Ei kolmea ilman neljättä ja viidettä:
Entinen työkaverini muutti Helsinkiin ja tarjosi muuton yhteydessä käsityötarvikkeitaan minulle loppusijoitukseen. Mukana oli persikanväristä ja vihreää puuvillalankaa, jotka väkisin halusivat nekin tuulimyllyiksi. Lanka oli Bambua paksumpaa, joten sitä kului kokonaiseen rättiin noin 30 g samoilla silmukoilla ja puikoilla; persikkaista oli alunperinkin alle 20 g, joten tein suosiolla kaksi sektoria ruskealla Bambu-jämällä, joka oli jäänyt yli edellisistä räteistä. Nämä taidan sisäänajopesun jälkeen lähettää lakojen alkuperäiselle omistajalle.
Tasaisin väliajoin minuun iskee virkkauspiru juurikin puuvillaisten jämälankojen äärellä. Todella onnettomista, pääosin Tennessee-jämänöttösistä syntyi tämä patalapuntekele:
Tällä kertaa aloitin kulmasta ja tein raidoista juuri sen levyisiä kuin mihin kukin lanka riitti. Kuten kuvasta voi päätellä, säilytän aika surkeitakin pätkiä, valkoisetkin kun ovat kaikki eri sävyä. Lopputulos ei varsinaisesti hivele omaa silmääni, vaan niin keveni jämälankapussi taas kuudella nöttösellä ja vastuun patalappu-uhrista siirsin Vienon Kammarille Patalapputalkoitten nimissä.
Toisesta jämälankavirkkauksesta syntyi hieman kauniimpi lopputulos.
Loretta's Starburst Hotpad ehti olla tehtävien listalla aika pitkään kunnes inspiroiduin (tuntemattomista) vihreistä (ystävien lahjoittamista) puuvillalangoista. Menin modaamaan ohjetta hieman virkkaamalla ensimmäiset pylväsryhmät yhteen, mikä ei ehkä sittenkään ollut paras mahdollinen ratkaisu (tämä käy parhaiten ilmi ihastelemalla Ravelryn Starbursteja). Lankani olivat melko ohuita: käytin 3,5 mm koukkua ja pannunalusesta tuli aika pieni. Malli on todella helppo, vaikkakin viidestä palasta koottuna siihen tulee aika paljon pääteltäviä lankoja. Itse tosin virkkasin langanpäitä piiloon sitä mukaa kun työ eteni, joten pääteltäväksi jäi oikeastaan vain viisi aloituslankaa sekä viimeinen langanpää. Tähän malliin palaan taatusti uudelleen, sillä väriydistelmien kehittely (jämälangoista, tietysti) on suorastaan kutkuttavaa. Jo nyt syyhyttäisi tehdä puna-valkoisia versioita joulua ajatellen, vaikkapa esikoisen opettajalle ja kuopuksen hoitajille. Tämä vihreä puuvillaversio lähti jo hyväntekeväisyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti