Hatuttaa

Sukkatehtaan sulkeuduttua toistaiseksi virittelin pikkuhiljaa itseäni pipotaajuudelle. Jo pidemmän aikaa olin suunitellut tekeväni Shedirin (pdf, sivu 3) - itse asiassa olin jo yrittänytkin neuloa sitä Novita Tennesseestä vain todetakseni piposta tulevan sillä langalla aivan liian suuren -, joten kun Tessiltä lunastamani lankasatsin mukana tuli puolitoista kerää Zitron Kokonia (35 % puuvillaa, 35 % silkkiä, 30 % tekokuitua) oli aika ryhtyä tuumasta toimeen. Puikkokooksi valitsin 3 mm.

Siinäpä oli vääntämistä kerrakseen, kahden silmukan palmikonkiertoja tiheämmin kuin laki sallii ja lääkäri määrää. Etenin ohjeen mukaan loppuun saakka vain todetakseni tälläkin kertaa, että pipo on aivan liian syvä jopa minulle saati ihmiselle, jolle pipoa alunperin suunnittelin. Niinpä purin koko päälaen ja yhden mallikerran ja väänsin päälaen uudelleen, lopputuloksena omaan isoon päähäni passeli pipo; lankaa kului melko tarkalleen 45 g. Onneksi väri on vain jonkinverran violettiin taittuva viininpunainen, joten hetken mietittyäni päätin pitää siitä. Lanka on todella pehmeää ja joustavaa, vaikka neulontatuntuma muistuttikin mikrokuituisista siivousliinoista. Päässä pipo on joka tapauksessa todella mukava ja olen tyytyväinen, että selätin tämän melko työlään mallin vihdoin ja viimein.

Kokonia oli jäljellä vielä reilut 30 g, jonka päättelin riittävän pienipäisen aikuisen tai lapsen pipoon. Mohariinan blogista bongasin jokunen aika sitten Claudian, joka iski minunkin keskimäärin nirsoon pipomakuuni, ja päätinkin kokeilla, taipuisiko se ohjeenmukaisin silmukoin valitsemalleni langalle.

Ensimmäisellä kerralla kävi klassisesti: lanka loppui kesken päälakikavennuksien. Laskeskelin jäljellä olevia silmukoita arvioidakseni, voisinko purkaa vastaavan määrän suoraa osuutta ja aloittaa kavennukset aikaisemmin. Päädyin purkamaan kolme kerrosta suorasta osasta ja vähentämään kavennusten välikerroksia, jolloin syntyi 3-vuotiaani 52-senttiseen päähän mahtuva pipo (luonnollisestikaan en saanut kuvattua pipoa hänen päässään, vaan jouduin turvautumaan mustalla pipolla vuorattuun minijalkapalloon). Pipo tosin venyy reilusti, joten luulisin sen olevan ihan passeli myös pienipäiselle naiselle. Koska lankaa jäi laskelmista huolimatta pätkä, päätin virkata siitä kukan ja kiinnittää sen nappilaatikosta löytyneellä napilla pipon piristykseksi. Taidan tarjota tätä jouluna ystävälleni, jonka perheessä on neljä eri-ikäistä tyttöä/naista ja joista vanhimmallakin (perheen äidillä) on varsin pieni pää.

Esikoiseni Lina on ollut kovassa käytössä ja päättelinkin hänen kaipaavan toista pipoa paitsi vaihtovaraksi, myös kovemmille pakkasille. Ensin ajattelin neuloa viime jouluna lahjaksi saamastani Novita Luxus Stonesta Claudian tai Aatoksen, mutta päädyin lopulta improvisoimaan. Syntyi "Pyyhi pois joustinraidat" -pipo:

Olen varsin ihastunut 3 o, 2 n -ribbipipoihin. Niinpä tälläkin kertaa aloitin 120 silmukalla ja 3,5 mm puikolla kyseisen joustimen. Muutaman kerroksen jälkeen lähdin "pyyhkimään pois joustinneuletta" kuudessa kohtaa. Siinä vaiheessa, kun koko kerros oli sileää, oli jo kiire aloittaa päälakikavennukset. Ne onkin tehty joka kerroksella samoissa kohdissa, joissa "joustinta on pyyhitty pois". Ensi alkuun esikoinen ei oikein innostunut ja arvelin pitäväni pipon itselläni, mutta hetken asiaa haudottuaan poika sanoikin pitävänsä piposta.

Itse en oikein innostunut langan neulottavuudesta, liekö syynä suositusta selvästi pienempi puikkokoko (halusin tiiviin pipon) vai alati liukas Addi-pyörö, josta silmukat liukuivat takaisin kaapelille turhan helposti. Roskiakin langassa oli melkolailla, muistutti siltä osin enemmän hahtuvaa kuin mitään kerälle kerittyä lankaa. Valmis pipo sinänsä oli ihan mukavantuntuinen, joten luultavasti käytän varastoissa muhivia Stoneja jatkossakin pipoprojekteihin, ellen muuta keksi. Lankaa tähän versioon kului noin 65 g.