perjantai 6. marraskuuta 2009

Aronialankaa vol 2


Ensimmäinen aroniavärjäyskokeiluni oli oikein onnistunut, joten päätin käyttää talteen ottamaani lientä uudelleen. Äitini toimitettua minulle kertaalleen neulottua ja purettua luonnonvalkoista Seiskaveikkaa sain hyvän syyn pistää padan uudemman kerran tulille. Tavoitteena oli tällä kertaa vaaleampi lila, joten laimensin alkuperäisen väriliemen 1:2. Lisäksi lankaa oli tällä kertaa reilummin, noin 140 g, puretteena käytin reilut 20 g alunaa.



Lopputulos oli yllättävänkin lähelle tavoittelemaani sävyä. Pienet vyyhdit tosin nappasivat aavistuksen enemmän punaista, taisin heittää ne pataan ennen isompaa vyyhtiä. Lämpötilaa en vahtinut sen tarkemmin enkä kelloakaan seurannut, aikansa muhivat kuumassa liemessä, minkä jälkeen pesin vyyhdit huolellisesti villanpesuaineella.


Kattilasta nostettuna lanka oli erehdyttävästi kanervanväristä. Koska olen neulonut kanervakiintiöni täyteen jo jonkin aikaa sitten, olin todella huojentunut, kun punaiset sävyt irtosivat huuhdellessa ja jäljelle jäi tuollainen kylmähkö lila. En ole edelleenkään violetin ystävä, mutta eiköhän näistä sukat joskus synny, jos ei itselle niin hyvälle ystävälleni, joka pitää lilasta. Pienemmät kerät pitänee tasata niin, että molempiin sukkiin tulee samaan kohtaan samanlainen pätkä tuota hieman punertavaa sävyä, sillä iso kerä ei yksin riitä ainakaan pitkävartisiin sukkiin.


Ei tämä ollut omiaan ainakaan laannuttamaan kasvivärjäysintoa, siitä helppoa aroniavärjäys oli. Nyt on projektina taltioida sipulinkuoria sitä mukaa kun niitä ruuanlaitosta kertyy, josko pääsisin kokeilemaan keltaisia sävyjä. En tosin ole suuri keltaisenkaan ystävä, mutta ehkäpä vaalean harmaanruskean langan päälle siitä tulisi mukavaa murrettua sävyä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti