Kaksivuotislahja

Jottei elämä olisi pelkkää neulomista, päätin askarrella tuttavani tyttärelle lorupussin 2-vuotislahjaksi sen sijaan, että olisin tehnyt pipon tai sukat. Jostain syystä vähäinenkin luovuuteni oli karkuteillä, joten lopputulos oli ehkä hieman vaatimaton.

Lorukorttien kuvat ovat mikä mistäkin, osa on lapsuusaikaisia kiiltokuviani (keräilin niitä alakouluikäisenä ja kokoelmaa on piisannut käytettäväksi näihin päiviin asti), osa leikattu mainoksista tai lahjapapereista. Jalkapohjan kuva on kuopuksen räpylästä hänen ollessaan muutaman viikon ikäinen. Itse pussin kankaan ostin joskus vuosia sitten, kun suunnittelin ompelevani pehmokatselukirjan. Lopulta yhden sellaisen teinkin, mutta kankaasta on riittänyt useampaan pikkukassiin siitäkin huolimatta. Jostain syystä pidän juuri kahvallisista lorupusseista, niissä kun kuvittelen näiden laminoimattomien ja kontaktimuovittamattomien lorukorttien pysyvät astetta siistimpinä kulmistaan.

Pitihän se synttärikorttikin väkertää. Se on, jos mahdollista, vielä lorukorttejakin vaatimattomampi.

Vaaleanlilalle korttipohjalle on liimattu ikivanhaa valkoista mulperipaperia ja sen päälle vielä vanhempi kiiltokuva. Lopputulos on jokseenkin pliisu, mutta tähän oli tyytyminen rajallisen ajan ja mielikuvituksen (sekä rajallisten materiaalien) vuoksi.