Huovutettuja lapasia

Syksy alkoi kalenterinkin mukaan, säiden puolesta syksy seurasi pitkää ja epävakaista kevättä heti elokuun alusta. Varsinaista kesää ei näillä leveyspiireillä tänä vuonna juuri näkynytkään. Ilmojen viilettyä entisestään elokuun alkupuolella teki mieli tarttua pitkästä aikaa villalankoihin. Naapurini lahjoituseristä ensimmäisessä oli kolme kerää SandnesGarnin Tovea, josta googlaamisen jälkeen päätin neuloa huovutettuja lapasia. Google löysi minulle tämän ohjeen, jota seurailin ensimmäisiä lapasia tehdessäni.

Kolmosen puikoilla ja 48 aloitussilmukalla syntyivät siis elämäni ensimmäiset huovutetut lapaset. 50 g:n kerä riitti silkalla tuurilla juuri ja juuri lapaspariin, vain muutama hassu metri jäi yli. Aluksi karkea lankatuntuma pehmeni 40 asteen pesussa (mukana pari froteepyyhettä ja hiukan kirjopesuainetta), mutta lapaset kutistuivat melko vähän jääden miellyttävän joustaviksi. Koska seurailemassani ohjeessa ei kerrottu, montako välikerrosta peukalokiilan lisäyskerrosten välillä on, neuloin summittaisesti yhden välikerroksen. Ahdas peukalokiila jäikin lapasten ainoaksi selkeäksi miinukseksi. Nämä menevät äidilleni, jahka näemme seuraavan kerran.

Toiset mustat lapaset päätin tehdä anopille. Niihin neuloin peukalokiilaan kaksi välikerrosta lisäysten väliin, minkä takia suoraa vartta oli lyhennettävä, jotta lanka riittäisi molempiin lapasiin. Ne, jotka minut jo entuudestaan kyllin hyvin tuntevat, tietävät perustavanlaatuisen vihani käsinompeluun. Niinpä hoidin huovuttamisen vaatiman pakastuspussisuojauksen hakaneulojen avulla:

Hakaneulakiinnitys toimi moitteetta ainakin tällaisessa tiiviissä neuleessa. Valmiit lapaset annoin anopille ennen kuin ehdin niitä kuvatakaan. Alunperin ajatus oli säästää lapaset joululahjaksi, mutta koska anoppilaväki seurailee blogiani enkä kuitenkaan olisi jaksanut pantata bloggaamista joulun yli, oli luonnollista luovuttaa "joululahja" jo elokuun lopulla. Lahjansaaja tuntui aidosti pitävän uusista lapasistaan, toivottavasti ne osoittautuvat toimiviksi myös varsinaisessa käytössä.

Viimeinen kerä Tovea oli punaista ja halusin tehdä siitä itselleni lapaset, olinhan edelliskeväänä ostanut uuden punaisen talvtakin. Koska omat käteni ovat piirun verran äitini ja anoppini käsiä pienemmät, vähensin aloitussilmukat 44:ään ja lyhensin kärkeä pari kerrosta, peukalokiilan tein kuten anopin lapasissa. Pienennyksistä säästyneillä langoilla pidensin vastaavasti lapasen vartta. Laskuissa taisi tulla jokin pieni virhe, sillä tällä kertaa lankaa jäi yli metritolkulla.

Omista lapasistani tuli ehkä kaikkein onnistuneimmat, ainakin ne olivat täydellisesti oikean kokoiset ja varttakin oli riittävästi. Värikin on kertakaikkisen upea joulunpunainen aivan kuten talvitakissani. Hieman pelkään lapasten kuitenkin kutittavan, sen verran karkeutta jäi jäljelle huovutuksenkin jälkeen, mutta toivottavasti se ei estä käyttöä.

En koskaan uskonut ryhtyväni huovutushommiin. Luultavasti tämäkin onnistumisen kokemus olisi jäänyt väliin, ellen olisi saanut ilmaisia lankoja. Kipinä jäi kuitenkin kytemään, joten suunnitelmissa on kokeilla ainakin tossujen huovutusta.