Mokkasiinit ja tonttutossut

Naapurin hylkylastissa oli valtava määrä nahkapaloja, jotka tarkemmin penkomatta lajittelin omaksi säkikseen ja sijoitin tilanpuutteessa ullakolle. Ajattelin nimittäin, etten tähänkään asti ole tehnyt nahasta mitään enkä edes omista nahkaneulaa, joten nahkojen ei tarvitsisi olla käden ulottuvilla.

Kun ystäväni kertoi suunnittelevansa ratsastushousujen ompelua tyttärilleen ja puhe tuli (teko)nahkapaikoista, sain hyvän syyn raahata nahkasäkin ullakolta ja ryhtyä penkomaan. Samalla, kun valikoin eräänkin palasen aitoa mokkanahkaa ystävääni varten, huumaannuin nahan tunnusta ja tuoksusta. Muistelin nähneeni käsityölehdessä (Suuri Käsityölehti 9/2007) vauvan mokkasiinien ohjeen, joka oli lopulta pakko kaivaa esiin ja toteuttaa.

Materiaali on upean tummanpunaista mokkanahkaa. Alkuperäisessä mallissa on käytetty ompeluun napinläpisilkkiä, mutta koska minulla ei luonnollisestikaan ollut sitä (mitä ikinä napinläpisilkki onkaan) eikä minulla ollut minkäänlaista tarkoitusta hankkiakaan sitä, leikkasin nahasta kapeaa nauhaa, jolla ompelin tossut yhteen. Ehkä mokkasiinit eivät ole maailman käytännöllisin asuste edes paikallaan makoilevalle vauvalle enkä edes tiedä, kenelle nämä voisi antaa, mutta syötävän suloiset niistä tuli. Voi olla, että koen joskus pakottavaa tarvetta tehdä toisetkin mokkasiinit eri värisenä, kenties ilman reunahapsuja.

Käsityölehtiä selaillessani törmäsin huopakankaasta tehtyihin töppösiin (Suuri Käsityölehti 9/2002). Sain vision kokeilla mallia omista villakankaistani, vaikka ne ohjetta ohuempia ja notkeampia olivatkin. Syntyi toukokuun tonttutossut:

Päälliosa on punaista villa(sekoite?)kangasta, jota oli jäljellä juuri sopivat palaset koon 37-38 tossuihin. Pohja on armeijan harmaata sarkaa, tuttua näistä villakuorista. Kappaleet on ommeltu yhteen pykäpistoin punaisella purkuvillalangalla, joka on näiden sukkien varsien alkuperäisestä teräosasta. Kiharan langan käsinompelu villakankaaseen oli lähes masokistinen teko, mutta tyydytystä tuottavasti sain viimein kyseisen purkulangan kulutettua käytännössä loppuun.

Tossukoista tuli aika lötteröt ja varsin hupaisan näköiset, mutta ne toimivat mainiosti lutuisina yötöppösinä. Tuntuma on yllättäen jopa mukavampi kuin villasukilla ja tossut on helppo potkaista pois kesken yön, kun jalat ovat viimein peiton alla lämmenneet. Ei näistä mitään ensi joulun lahjahittiä tullut, sillä ollakseen oikeasti toimivat sisähuopatossut pitäisi hankkia jämäkämpää huopakangasta - ja minähän en osta mitään kangasta ennen kuin olen saanut tuhottua edes murto-osan kangaskaappini vallanneista "räteistä ja lumpuista".