Housuja

Naapurin lahjoittama Turon tummanruskea housukangas suorastaan vaati tulla ommelluksi housuiksi esikoiselle. Koska olen toistaiseksi epävarma, kykenenkö ompelemaan vetoketjua sepalukseen, valitsin mallin (Suuri Käsityölehti 1/2002), jossa on kuminauha ja nyöri vyötäröllä sekä valesepalus. Työstin housuja hitaasti ja hartaasti, sillä en halunnut pilata laadukasta kangasta hätäilyllä. Lopputulos miellytti siinä määrin, että päätin ommella toisetkin housut samalla kaavalla. Vakosamettia etsiessäni törmäsin joustavaan farkkukankaaseen, jota oli juuri ja juuri riittävästi kyseisiin housuihin, joten en voinut jättää käyttämättä tilaisuutta päästä taas yhdestä kankaanpalasta (lähes) kokonaan eroon.

Housujen koko on 128 cm, joka on vielä reilu esikoiselle, olihan tarkoituksena ommella vähän siistimpiä housuja syksyllä alkavaa eskaria silmälläpitäen. Nyörit ja kiristimet kaivelin (purku)varastoistani, joten ne eivät ole aivan täydelliset, mutta riittävän hyvät kuitenkin.

Tyypillisistä ompeluprojekteistani poiketen näissä housuissa on melko paljon yksityiskohtia. Ruskeissa housuissa on etutaskujen ja polvivahvikkeiden lisäksi reisitaskut sekä takakaarrokkeen saumaan upotetut taskut. Farkkukangasta ei riittänyt reisi- eikä takataskuihin, joten ompelin takakaarrokkeen sauman yläpuolelle pelkän taskuläpän ja tikkasin hämäykseksi valetakataskut. Kaikki saumat lukuunottamatta haarasaumaa on kaksoistikattu. Jykerrettyäni kahdet housut läpi tavallisella neulalla päätin hankkia vihdoin ja viimein kaksoisneulan myöhempiä kaksoistikkauksia ajatellen.

Esikoinen oli tyytyväinen housujen käyttömukavuuteen jo nyt. Itse olen tyytyväinen paitsi jokseenkin siistiin ompelujälkeen, myös siihen, että onnistuin kaikissa ennakkoon vaikeiksi luulemissani yksityiskohdissa (etu- ja takataskut, valesepalus).

Naapuri lahjoitti myös kuosiinkudotun musta-harmaaraidallisen housukankaan, joka on joko puuvillaa tai kenties pellava(sekoitetta). Jo antaessaan kankaan naapuri kehui, miten siitä saisi mukavat, kuminauhavyötäröiset kesähousut. Aikansa otti, ennen kuin sain itsestäni irti piirtää niin isot kaavat, inhoanhan muutenkin kaavojen jäljentämistä. Arveluni mukaan suunnilleen sopiva malli löytyi Suuresta Käsityölehdestä 10/2003.

Malli oli ns. XL-malli, kokovaihtoehdot olivat 36/38, 42/44 ja 48/50. Koska housukokoni on suunnilleen 40/42, päädyin keskimmäiseen vaihtoehtoon. Jossain ompeluprojektin vaiheessa esikoinen kävi kysymässä, miksen lahjoittaisi valmistuvia housuja "jollekulle lihavalle", johon vastasin, että eikös hän itse ollut taannoin todennut äidillä olevan "aika pömppö maha".

Tulihan housuista kieltämättä (liian) isot, mutta kyllä ne ovat kerrassaan mukavat. Tarkoitus ei alunperinkään ollut ommella mitään edustushousuja, vaan vilpoisat olohousut kotiin ja lähipuistoon, ja sellaiset niistä tulikin. Suttuinen kuva ei anna oikeutta kankaan kauniille kuosille.

Blogimies totesi housuja esitellessäni: "Päätit sitten ommella vähän kasvunvaraa." En ilmeisesti sittenkään ole ihan niin pyylevä kuin välillä kuvittelen.