Vähintään puolet Blogistanian käsityöläisistä on väkertänyt itselleen neulakirjan ja esitellyt sen blogissaan. Jossain vaiheessa olin sitä mieltä, että minulta jää neulakirjan kokoinen aukko käsityösivistykseen. Lopulta hermostuin kuitenkin niin pahasti epäkäytännölliseen neulojensäilytysrasiaani, että tunsin melkein pakottavaa tarvetta näperrellä itselleni huopakirjasen silmäneuloilleni.
Perusmateriaali on jälleen armeijan manttelisarkaa. Kansien lisäksi lehtiä on neljä, kannen reunat on huoliteltu pykäpistoin vihreällä langalla, jota jäi yli vielä tämän pipon ja näiden sukkien jälkeenkin. Kukat on leikattu kankaasta, jota on aikaisemmin vilahtanut ainakin lasten ja Vienon liivimekoissa. Napit ovat taattua kierrätyskamaa. Olen tyytyväinen, neulat ovat helposti saatavilla ja järjestyksessä. Vaan omistankohan ihan varmasti tarpeeksi Tiimarin ohuita halpissilmäneuloja (kuvassa)?
Koska neulakirjan väkertely tuntui mukavan terapeuttiselta, päätin tehdä toisenkin.
Myönnän, mopo karkasi koristelussa, joten pahoin pelkään, ettei kansi ole enää hyvän maun rajoissa. Materiaalit ovat suunnilleen samat, sininen kangaskin samanlaista kuin ensimmäisen neulakirjan vaaleanpunaisissa kukissa. Pykäpistolanka lienee pätkärääkättyä Novitan Nallea, josta joskus muinoin neuloin appiukolle sukat. Onpa lanka tainnut vilahtaa blogissani näiden sukkien korjauksen tiimoiltakin. Nyt se viimein loppui, samoin kuin vihreä Seiskaveikka, jonka viimeinen pätkä meni tämän neulakirjan kanteen kukkien "varreksi".
Sikäli mikäli joku blogini lukija tuntee suunnatonta vetoa jälkimmäiseen neulakirjaan, luovun siitä ilomielin. Lupaan olla kyselemättä, haluaako lukijani sen itselleen vai käyttääkö hän sitä kenties pahimman vihamiehensä kiduttamiseen. Omaa blogia ei tarvitse pilata neulakirjaa esittelemällä ja mikä parasta, lupaan maksaa mahdolliset lähetyskulut.
Väittääkö joku, että haluaisin tekeleestäni eroon? Mistä sellaista voisi päätellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti