Isäni on innostunut ompelemaan ryijyjä. Helmikuussa valmistui järjestyksessään toinen ryijy meille. Koska viimeistelyt eli päärmäys ja ripustuskujan (käsin) ompelu jäivät minulle, ryijy oli ripustusvalmis vasta viime sunnuntaina.
Tässä se on, Karin Keitelin suunnittelema, AnnaQ:n kautta hankittavissa oleva ja isäni ompelema Viimeinen lämmin:
Se on upea. Kuva ei tee minkäänlaista oikeutta lämpiminä hehkuville väreille. Leveyttä ryijyllä on 150 cm ja korkeutta noin 40 cm. Se on täydellinen olohuoneeseemme.
Syy, miksi uskaltaudun esittelemään ryijyn omassa käsityöpainotteisessa blogissani on se, että minäkin uhrasin jokusen työtunnin ryijyn hyväksi. Oma työpanokseni ei toivottavasti näy lopputuloksessa muutoin kuin ryijyn pysymisenä ryhdikkäänä seinällä.
Syy, miksi uskaltaudun esittelemään ryijyn omassa käsityöpainotteisessa blogissani on se, että minäkin uhrasin jokusen työtunnin ryijyn hyväksi. Oma työpanokseni ei toivottavasti näy lopputuloksessa muutoin kuin ryijyn pysymisenä ryhdikkäänä seinällä.
Kuva paljastaa osan nurjasta puolesta, jonne minun työni keskittyi. Koska nukkarivit ovat poikkeuksellisesti pystyssä, päärmeet tulivat ryijyn sivuihin eikä niistä siten saanut luonnollista tankokujaa, ja kuja oli ommeltava käsin ryijypaketin mukana tulleesta pellavaliinasuikaleesta. Päätin olla huolellinen, joten huolittelin kaitaleen saumurilla ja päärmäsin sen ennen käsin ompelua. Kuja on kolmessa osassa, jotta ripustustukia sai puolen metrin välein eikä ole vaaraa ryijyn notkahtamisesta. Ommeltuani hieman yli puolet urakasta totesin, että minulta puuttuu edelleen jotakin pientä mutta oleellista: sormustin. Kolmen metrin käsinompelun jälkeen keskisormi oli jokseenkin hellänä.
Yleiskuva puolestaan paljastaa jotakin erityisen merkittävää, nimittäin remontoidun kodinhoitohuoneen helmen: entinen ompelupöydän sivupöytä on nyt 1,5 m leveä, joten siinä on lääniä isompiakin projekteja varten. Syvempi pöytäosa jää kuvassa piiloon vasemmalle L:n lyhyemmäksi sakaraksi. Kyllä kelpaa pöydän ääressä rullailla etenkin, kun tänään tilasin uuden työtuolin, joka on noudettavissa torstaina. Sen jälkeen puuttuukin enää muutama koukku seinältä ja se isolaatikkoinen tarvikelokerikko, jota ei tunnu löytyvän mistään. Ilman niitäkin ompelupaikkani lähentelee jo käsitystäni paratiisista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti