Hankintoja

Käsityötarvikevarastoni kaipasi kipeästi täydennystä. Aloitin kaupunkikierroksen kirpputoreista, joista tosin ei yleensä löydy sitä tarpeellista, mutta sitäkin enemmän tarpeetonta kivaa. Tällä kertaa vältyin heräteostoksilta, sillä ainoa houkutin eli puikot olivat Kontissa kohtuuttoman kalliita.

Eurokankaassa eksyin pyhistä aikeista huolimatta palalaarien ääreen ohitettuani herkulliset velourit suuremmitta tunnekuohuitta. Ehdin vaellella kaupassa hetken jos toisenkin ihanan suklaanruskea joustofroteenpala kainalossani. Fuksianpunaistakin olisi ollut, mikä herkullinen yhdistelmä. Näin sieluni silmin ihania joustofroteisia huppareita ja oloasuja niin itsellä kuin lapsilla (pojille ehkä sentään fuksianpunaisen sijaan jotakin muuta tehosteväriä omista kangasvarastoista). Ennen kassalle saapumista tulin kuitenkin järkiini, joten poistuin ovesta vain neljän valkoisen saumurilankakartion kanssa.

Rännikadun toisella puolella odotti ihanainen nappikauppa, oikea käsityöläisen paratiisi. Tarkoitukseni oli ostaa vain perusneppareita ja applixin koukkua. Huokailin ihanien lankojen ääressä (onneksi Austermannin Stepiä oli vain monivärilankana, muuten olisin saattanut hairahtua kokeilujen poluille), mutta todenteolla jumituin tarvikehyllyn ääreen. Lopulta tein kaupat paitsi tarranauhasta, myös 60 (kuudestakymmenestä!) rengasnepparista ja Prymin nepparipihdistä. Silkka heräteostos, jonka koeajo oli vaivuttaa ekstaasiin. Ei enää vääntyneitä nepparin piikkejä, ei enää sormeen vasarointia eikä varsinkaan hermojen menetystä - ainakaan neppareiden takia.

Vaan mahdankohan vielä katua Eurokankaaseen jättämääni joustofroteeta?