Puuteriroosaa

Kevään ja kesän juhlakauden lähestyessä havahduin siihen tosiasiaan, etten omista mitään sellaista edes kohtuullisen siistiä vaatepartta, jota voisin käyttää juhlissa yhdessä pitsihuivien kanssa. Kierros kirppareilla tuotti vesiperän, ja hetken aikaa kaipasin lisähappea. Vaan hätä keinot keksii, niin minäkin: pengoin kangasvarastojani ja päätin kokeilla, onnistuisinko ompelemaan itselleni mekon pellavasta. Ainoa selkeästi vaatekäyttöön tarkoitettu pellavakangas oli murretun roosan värinen, mutta päätin sen välttävän ainakin kokeiluun.

Vanha käsityölehtikokoelmani ei pettänyt tälläkään kertaa: kokeiluun sopiva mekkokaava löytyi Suuren Käsityölehden numerosta 5/2000. Olen aikaisemminkin todennut, että vuosituhannen vaihteen käsityölehdissä on hämmästyttävän paljon ajattomia perusmalleja, jotka eivät ehkä ole koskaan olleet muodin terävintä huippua, mutta jotka eivät toisaalta näytä koskaan varsinaisesti vanhanaikaisilta. Noissa lehdissä on myös paljon malleja, joissa riittää kokoja myös meille vähemmän mallivartaloisille.

Mekkokaava oli täyspitkä, ja pitkän mekon olisin mieluusti ommellutkin. Vaan kankaani ei siihen riittänyt, joten oli tyytyminen polvimittaiseen mekkoon.

Ripustimella mekko ei näytä kummoiseltakaan. Minua kuitenkin miellyttää kovasti se, että tässä mallissa etuosa muodostuu neljästä eri kappaleesta, joista keskimmäisissä on lisäksi poikittaiset muotolaskokset. Myös pääntiessä on vähän jujua: vaikka pääntie on periaatteessa pieni, pystyhalkio keventää yleisilmettä mukavasti. Kuvassa mekko on muuten kuvattu muutaman sovituksen ja aika monen silityksen jälkeen; pellava nyt vain rypistyy helposti ja pysyy sitkeästi ryppyisenä. Helpommalla pääsee, jos pitää sitä ominaisuutena, ei puutteena.

Takaosaan antaa muotoa pitkät pystyt vyötärömuotolaskokset, ja takana helmassa on pieni halkio.

Roosa ei ole vaatevärinä mukavuusalueellani, mutta se tarjoaa upealle Out of Darkness -pitsihuivilleni täydellisen kontrastin. Mikä parasta, mekko jokseenkin sopivan kokoinen ja erinomaisen mukava päällä.

Entäpä se ompelukokemus? Lienee vierähtänyt useampi vuosi, kun viimeksi olen ommellut vaatteita. Kaavojen piirtäminen ja leikkaaminen sekä mekon kappaleiden leikkely olivat ihan yhtä tuskastuttavia kuin muistinkin. En jaksanut olla kovin tarkka saumavarojen kanssa; kiinnitin kaavat (liian vähillä) nuppineuloilla ja leikkasin kappaleet silmämääräisesti saumavarat arvioiden. Yleensä tämä ei tiedä kovinkaan hyvää, mutta tällä kertaa suurpiirteisyydestäni ei ollut erityistä haittaa. Hämmentävintä oli, että ompelu sujui ongelmitta, en tainnut purkaa yhtään saumaa ja jopa vetoketjun ompelu onnistui kerralla. Tämän kokemuksen innoittamana päädyin tekemään lisää arkeologisia kaivauksia kangasvarastoistani, josko saisin ommeltua vielä jotakin muutakin vaatetta ihan itselleni. Tarvetta totisesti olisi vaikkapa siisteille housuille.

Ennen kuin ryhdyin yrittämään uudelleen vaateompelua, päätin tarvitsevani mekon ja huivin kaveriksi vielä jonkinlaisen käsilaukun. Neulistin ja Hillasen postauksista innostuneena päätin kokeilla, riittäisikö kärsivällisyyteni ommella Susie-pussukkaa. Päätökseni sinetöi se, että satuin löytämään varastoistani juuri oikean mittaisen ja oikean värisen vetoketjun; roosasta pellavasta olikin jäänyt sopivasti pieniä ylijäämätilkkuja, ruskeaa kangasta puolestaan oli varastoissa vielä yllin kyllin kassi- ja projektipussukkaompelusten jäljiltä.

Onnistuihan se, ainakin noin suurinpiirtein. Pikkuisen olivat nämä käyttämäni pellavat (ruskea saattaa kyllä olla ihan vain paksua puuvillaakin) paksuja ja jäykkiä, joten näkymättömiin jääneet saumat ovat nekin paksut ja jäykät. Jotain pientä ilmettä pussukkaan olisi voinut tietysti kehitellä, pitsiä tai blingiä tai edes roosat tikkaukset, mutta hyvä näinkin, ehkä jopa enemmän minun näköiseni juuri tällaisena.

Kun kerran olin Susie-pussukan onnistunut ompelemaan, piti tietysti ommella toinenkin ihan vain siksi, että varastoista löytyi sopiva purkuvetoketju ja tilkkuja.

Kankaat ovat samoja kuin jossakin aikaisemmassa pussukkaompelussa, punaista puuvillaa kirpparilta ja kukikkaan kankaan jämät. Tämä pussukka meni arpajaispalkinnoksi neulefoorumille.