Ompelee se, osa 2

Tällä kertaa todistan ompelevani joskus jotain muutakin kuin pelkkiä kauppakasseja ja projektipusseja. En tosin olisi ryhtynyt hommaan ilman ulkoisia pakotteita: mieheni innostui menneenä talvena retkiluistelusta ja luistelukauden päätyttyä haikaili terilleen sopivaa kuljetus- ja varastointipussukkaa. Terät eivät kuulemma siirtyisi ullakolle kesäsäilytykseen ennen kuin ompelisin pussukan. Tovin vei innostua, mutta viimein pääsiäisen alla otin itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin puuhaan. En tosin jaksanut olla millään muotoa suunnitelmallinen, vaan roiskin menemään arviosotalla.

Varastojen uumenista löytyi tarkoitukseen sopivaa, naapurin vuosia sitten lahjoittamaan paksuhkoa kangasta, sellaista kudotun päiväpeiton tyyppistä. Luistinterät mittana leikkelin kangasta ja arvioin mallia. Päädyin kaksilokeroiseen pussukkaan, jossa kummallekin terälle on oma lokero ja siten tylsyminen epätodennäköisempää. Pussinsuuhun tein nyörikujan ja pujotin kaksi varastojeni ruminta nyöriä. Kuvan pussukasta tuli ehkä aavistuksen korkean sorttinen tarpeeseen nähden, joten ompelin toisen vähän matalamman, sillä mies toki hankki kerralla kahdet terät (ilmeisesti sillä ajatuksella, että ensi vuonna myös minä luistelen - tai ehkä sittenkin todennäköisemmin jompi kumpi lapsista).

Jos joku ihmettelee kohtuullisen retron värisiä siteitä, sille on hyvinkin luonnollinen selitys. Eihän alesta ostettuihin teriin tietenkään hankita uusia siteitä urheilukaupasta, vaan käydään ostamassa Kontista kympillä sukset, joissa on suunnilleen sopivat siteet. Siteet siirretään luistinteriin ja viedään siteettömän sukset takaisin Konttiin. Näin meillä...

Luistinpussien jälkeen innostuin ompelemaan virkkuukoukuilleni uuden säilytyslokerikon. Tähän asti koukkuni ovat olleet samassa löperössä puikkokotelossa kuin kaikki sukkapuikkoni. Koska en enää juuri koskaan käytä sukkapuikkoja, iso puikkokotelo viereksi turhan päiten käsityöpöydällä vain virkkuukoukkujen vuoksi. Nappasin koukut pois, pyöräytin puikkokotelon rullalle ja nakkasin sukkapuikot kotelossaan sen laatikon perille, jossa kaikki muutkin puikkoni säilytän. Koukuille ompelin (jälleen ilman mitään tarkempia mittailuja) paksusta canvastyyppisestä kankaasta yksinkertaisen lokerikon:

Hullulla on hullun tuuri, joten leikkaamani kankaan leveys riitti juuri sopivasti kaikille koukuilleni. Pitkä ylälipare oli alunperin suunnitelmissa sen vuoksi, että voisin taittaa sen tarvittaessa koukkujen suojaksi ennen lokerikon kääräisemistä rullalle varastointia tai mukana kuljetusta varten. Hetken katselin ympärilleni ja totesin, että koukkulokerikko olisi oikeastaan kätevä sijoittaa käsityösoppeni seinällä olevaan pieneen "naulakkoon", joten kiinnitin pari muovista purjerengasta ylälipareeseen juuri naulakkokoukkujen leveydelle.

Joku toinen olisi tietysti tehnyt näkyvälle paikalle jäävän säilytyssysteemin kauniista kankaasta tai koristellut sen houkuttelevasti, vaan minä olen tällainen karu pragmaatikko, joka ei jaksa kikkailla estetiikan vuoksi. Pääasia, että koukut ovat nyt jämäkästi järjestyksessä, helposti saatavilla, poissa pöydältä viereksimästä ja vieläpä kokojärjestyksessä (lukuunottamatta oikeanpuolimmaista 3,5 mm koukkua, joka on KnitPron Waves-koukku, jossa on jonkinlainen anatomisempi varsiosa).

Jottei totuus unohtuisi, olen kyllä ommellut vielä kauppakassin ja muutaman projektipussukankin.

Peikonlehti- ja lintukankaat on jo nähty, tällä kertaa tein niistä projektipussin sijaan kauppakassin. Tämä meni ilahduttamaan retriitistä viime hetkellä perhesyistä jättäytynyttä neulojatoveria.

Retriitin ompelupajaa varten ompelin muutamia pussukoita eri vaiheisiin mallin vuoksi, ja pääsiäisen alla vihdoin ompelin mallikappaleet loppuun. Vaaleat ovat kankailtaan identtiset: sekä kukkakuosinen päällikangas että vaaleanvihreä vuorikangas ovat tietysti kirpparilöytöjä. Isokukkainen kangas on jo tehnyt ensiesiintymisensä aikaisemmassa ompelupostauksessa, tämän pussukan vuori on yksivärinen punainen aikaisemman kiekuraisen vihreän sijaan.

Jospahan nyt tulisi hieman taukoa kassi- ja pussiompeluista. Ainakin suunnitelmissa on tänä vuonna antaa opettajille ja kerhotädeille pelkkiä tiskirättikukkasia. Ja kun kaikille näillekään ompeluksille ei ole vielä saajaa katsottuna, on turha enää kartuttaa lahjusvarastoa sen enempää.