Pimeyden tuolla puolen on valo

Reilut pari vuotta sitten joukko neulojia yllätti minut totaalisesti ilahdutuspaketilla. Saamani kerijälaite on ollut iloni ja pelastukseni, sillä inhoan lankojen kerimistä käsin. Paketin mukana tulleen Hopeasäikeen langankin sain neulottua huiviksi jo aikoja sitten, mutta upeat tummanruskeat BC Garnin Silkbloom Extra Finot odottivat jotakin aivan erityistä projektia. Kun minua myöhemmin lahjottiin Out of Darkness -huivin ohjeella, tiesin ihanaisen merinovilla-silkkisekoitteen löytäneen parinsa. Tarvittiin kuitenkin vielä kahelineulojien huhtikuun asustehaaste, jossa oli tavoitteena neuloa jotakin pitsistä tai vaihtoehtoisesti käyttää jotakin sellaista ohjetta, joka on odottanut pitkään toteuttamistaan. Minun kohdallani Out of Darkness kuittasi molemmat haasteet yhdellä kertaa.

Neuloin oman huivini runko-osan sileänä neuleena 3,5 mm puikolla ja pitsiosan 4 mm puikolla. Ohjeen mukaan helmiä olisi tullut myös sileään runko-osaan, mutta minä halusin niitä vain pitsiin. Helmiksi valitsin läpikuultavat tummanruskeat tsekkiläiset siemenhelmet kokoa 6/0. Neulomisprosessi oli takkuinen ja jouduin purkuhommiin monen monta kertaa. Helmetkin loppuivat tyystin kesken ja jouduin tilaamaan niitä lisää. Lopulta helmiä kului lähes 40 g eli reilusti yli 500 kpl. Onneksi langan loppumista ei tarvinnut pelätä, sitä kun jäi kolmesta 50 gramman vyyhdistä vielä puolet jäljellekin. Reunan nirkkopäättely vei lähes koko pääsiäislauantain, tai siltä se ainakin silloin tuntui, ja pingottamisessakin oli kikkailtava, koska huivi ei aivan mahtunut pingotusalustana käyttämälleni 100 x 120 cm kokoiselle styrox-levylle.

Mutta huivi on kaiken sen vaivan väärti, ja enemmänkin; itselaukaisimella otettu kuva ei anna minkäänlaista oikeutta kokonaisuudelle, jossa unelmanpehmoinen lanka kiiltää ja helmet kimaltelevat hillitysti. Ongelmaksi uhkaa tosin muodostua se, ettei minulla ole mitään sellaisia vaatteita, joita voisin huivin kanssa käyttää - mutta sehän on korjattavissa kaupassa/kirpputorilla käymällä.

Tämä oli ensimmäinen huivini, johon käytin helmiä, mutta ei takuulla viimeinen. Helmien pujottelu työhön on kyllä tottumattomalle hidasta, mutta mihinkäs tässä maailmassa olisi niin kiire, ettei sitä ehtisi tekemään, palkitseehan lopputulos moninkertaisesti vaivan.