Raitoja ja lehtiä varten varastojeni kätköistä löytyi joskus aikoja sitten Kontista hamstraamani luonnonvalkoinen täysvillainen Novita Marimba, joka tosin oli jonkin verran paksumpaa kuin päävärin lanka. Neuloin huivin 3 mm puikolla sillä ajatuksella, että koko määräytyy sen mukaan, kumpi langoista loppuu ensin. Melko tasan langat menivät, molempia jäi vain pienet nöttöset. Huiviin tuli lopulta 25 lehtiraitaa, joten siinä on ihan mukavasti mittaa.
Valittu värikombinaatio sai aikaan sen, että nurjaa puolta voi mielestäni käyttää aivan hyvin oikeana puolena. Huivista voikin valita, haluaako näkyviin selvästi raidallisen "oikean" puolen vai alemmassa kuvassa näkyvän "nurjan", jossa lehtiraidat maastoutuvat melkein kokonaan kirjavan päävärilangan sekaan. Nurjalla puolella tosin näkyy yläreunassa tuo lehtiraitalangan kuljetus, sillä en todellakaan halunnut katkoa ja päätellä jokaisen lehtiraidan lankoja erikseen.
Tuossa sinisenkirjavassa langassa on muuten mukana pronssista hilettä, joka ei näy lainkaan kuvissa ja se kimaltelee luonnossakin vain hyvin hillitysti. Huivi onkin minusta hyvin jäähuurteinen, ja päävärin kirjavuus yllättävän rauhallista. Huivi annetaan tänään lahjaksi sinisen ystäväksi tunnustautuneelle tämän kevään ylioppilaalle. Minä sen sijaan suunnittelen jo kolmatta ja neljättä Leftietä eri värikombinaatioissa...
Kaunis!
VastaaPoistaKuuluu ihan minun lempiväreihin - upea!
VastaaPoistaMinäkin tykkään! =)
VastaaPoistaHieno, pitäisikös täälläkin jo Leftie-huivin tekoon yltyä...
VastaaPoistaIhana Leftie!
VastaaPoistaEhdottomasti samaa mieltä ylläolevien kanssa. Kaunis. Sininen ei ole itselleni luonteva väri, mutta tiedän monta, jotka rakastaisivat tätä väriyhdistelmää.
VastaaPoistaTästä huivimallista on moneksi, näyttää näköjään yhtä hyvältä hillittynäkin versiona :)
VastaaPoistaValkoinen istuu varmaan kaikkien värien kanssa hienosti yhteen, mutta tokihan suomalaiselle sinivalkoinen on se läheisin.. ;) Hyvä ylioppilaslahja!
VastaaPoista